Uudet jumpat 5: Jooga

Kiinnostuin nyt loppukesästä joogasta, joka kuuluu myös vakikuntosalini tuntivalikoimaan. Joogaa on monenlaista, mutta tuntikuvauksen perusteella kyseiset tunnit ovat "energistä ja dynaamista" Vinyasa-joogaa. Ennakkokäsitys joogasta hymistelynä ja venyttelynä rikkoutui kerralla, kun ensimmäisen tunnin lopulla reisilihakset huusivat hoosiannaa.

Mitä?
Jooga on ohjaajani mukaan keksitty sitä varten, että ihmiset jaksaisivat olla meditaatioasennossa pidempään, eli toisin sanoen jooga on liikemeditaatiota. Siinä keskeistä on hengitys, keskittyminen ja mielen tyhjentäminen muista asioista. Kuitenkin jooga toimii ehdottomasti myös liikuntana, sillä se vahvistaa kehonhallintaa sekä lihasvoimaa ja lisää liikkuvuutta.

Tunnit koostuvat alun lyhyestä rauhoittumishetkestä, sen jälkeen varsinaisesta harjoituksesta ja loppurentoutuksesta. Harjoitus sisältää sekä dynaamisia liikesarjoja että asanoita, joissa pysytään yhdessä asennossa pidempään paikallaan. Osa liikkeistä tehdään seisten, osa matolla ja yllättävänkin suuri osa kannatellen omaa painoa sekä käsillä että jaloilla, joten ranteet voivat alkuun joutua koville.

Kuten sanoin, joogaa on monenlaista ja siksi myös haastavuustaso vaihtelee. Kuitenkin tarjolla on aina helpompia ja vaikeampia versioita eri liikkeistä, ja oman kehon ja sen rajojen kuuntelu on tärkeää. Kuten ohjaajani sanoi, joogaa ei tehdä väkisin pusertaen, vaan vain sen verran pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Monilla joogasaleilla on myös erikseen alkeiskursseja ja aloittelijoiden ryhmiä, joista kannattaa aloittaa.

Joogassa parasta on sen vaikutus sekä kehoon että mieleen. Kuten pilates, jooga avaa lihasjumeja ja toimii henkisenä rentoutuksena ja tehokkaana stressinpoistona. Lisäksi olen omakohtaisesti todennut sen hyväksi avuksi PMS-oireisiin.

Kenelle?
Joogalajista ja tunnin tasosta riippuen kenelle tahansa. Vakisalini tunnit vaativat jonkin verran lihaskuntoa, jotta liikkeet pystyy kunnolla tekemään, joten kannattaa tiedustella ohjaajalta tunnin tasosta ja sisällöstä. Erityisen hyvin jooga sopii vastapainoksi kuntosaliharjoittelulle, tai mikä ettei myös juoksulle ja vastaaville kestävyyslajeille.

Mitä mukaan?
Tavalliset joustavat sisäliikuntavaatteet, ei kenkiä eikä sukkia. Ota selvää tarvitsetko mukaan oman maton, vai saako niitä lainaan salilta. Joogalajista riippuen tunnilla saattaa tulla kuuma tai sitten ei. Jos olet viluinen, ota lisävaatetta loppurentoutusta varten.

Suosittelenko?
Kyllä! Taas yksi suosikkilaji löydetty!

Slow food ja sallitut herkut

Parin turhan kiireisen ja osittain pikanuudeleilla eletyn viikon jälkeen sekä keho että mieli alkoivat kaivata rauhoittumista. Olen käynyt tällä viikolla ainoastaan joogatunneilla, ja viikonlopun suunnitelmissa on myös toivonmukaan pitkä rauhallinen kävelyretki.

Slow food tarkoittaa yleisesti ottaen hitaasti kypsennettyä alusta asti itse tehtyä ruokaa, jossa huomioidaan paikalliset ja vuodenaikaan sopivat raaka-aineet, toisin sanoen päinvastaista kuin pikaruoka. Tietenkään kukaan ei jaksa odottaa tunnin kypsyviä uunijuureksia arki-iltana kahdeksan jälkeen, kun on tullut väsyneenä ja nälkäisenä töiden ja jumpan jälkeen kotiin. Siksi slow foodia kannattaa mielestäni soveltaa nimenomaan viikonloppuihin, erottamaan vapaa tai juhla arjesta.

Monella juhla tai viikonloppu tarkoittaa övereitä epäterveellisellä ruualla, kuten sipsejä ja pizzakebabin noutoruokaa, ja arki terveellistä mutta mautonta syömistä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä hyvällä itse tehdyllä ruualla voi päästä yhtä lailla juhlatunnelmaan, jos sen ajattelee - jälleen kerran - velvollisuuden sijasta nautintona. Slow food -ruoka on helposti sekä terveellisempää että paremman makuista kuin pikaruoka, eikä sen takia tarviste tuntea minkäänlaista moraalista krapulaa. Vai miltä kuulostaa: punaviiniseitan ja uunijuurekset vs. roiskeläppäpitsa?

Pikapastat ja kiinalaisen noutoruuat ovat mielestäni hyviä ratkaisuja arkena, jos ei ehdi tai jaksa laittaa mitään aikaavievempää ruokaa. Jos kuitenkin viikonloppunakin on liian kiire käyttää kolme varttia ruuanlaitoon, jotakin on pielessä. Sitäpaitsi uunijuuresten kypsyessä ehtii hyvin vaikka kirjoittamaan blogipostauksen, joten kyse on pitkälti myös ajankäytöstä.

Jos hitaan ruuan laittaminen tympii, mikään ei estä menemästä ravintolaan etsimään samaa. Ruokia voi myös hyvin tehdä isomman erän kerralla, ja sitten maanantai-iltana lämmitellä kasvissosekeiton tai jonkun pataruuan tähteitä.

Kokeile slow foodina esim.
Seitania sahramikastikkeessa riisin ja vihreän salaatin kera
Mausteista seitanpataa (kuvassa) valkosipuliperunoiden tai uunijuuresten kanssa
Itsetehtyjä pinaattiravioleja tomaattikastikkeella

Jos maha on täynnä punajuuren tai pinaatin flavonoideja sun muita, ei mielestäni ole myöskään mikään synti nauttia lisäksi lasillista tai paria hyvää viiniä.

Miksi treenaan sekä hieman tavoitteellisuudesta

Kuten aiemmin kirjoitin, sunnuntaina tuli vedettyä hieman överi lenkki senhetkiseen kuntoon nähden. Tämä todella sai ajattelmaan, ja pohtimaan aika keskeistä mutta helposti unohtuvaa kysymystä: miksi yleensäkin harrastan liikuntaa?

Sunnuntaina lenkille lähdön suurin syy oli se, että olin viime viikolla juossut sitä ennen vasta yhden lenkin. Koska olin ehtinyt ajatella, että treenaisin ensi kevään Naisten kympille tms., ajattelin, että pitäähän sitä nyt mennä, vaikka olo oli kaikkea muuta kuin liikuntamyöteinen. Lenkilläkään en tajunnut suosiolla vaihtaa kävelyyn tai kääntyä takaisin, vaan hammasta purren juoksin suunnittelemani matkan, pienillä kävelypätkillä tauotettuna sentään.

Toki yleensä ottaen on hyvä asettaa itselleen tiettyjä tavoitteita treenin suhteen. Jos pysyy pelkästään nk. mukavuusalueella, ei välttämättä koskaan tule juostua kahta lyhtypylvään väliä pidempää matkaa tai nosteltua yli kolmen kilon käsipainoja, eli toisin sanoen kunto ei kehity. Kuitenkin tavoitteita tai suunniteltua treeniohjelmaa ei - kuten nyt kantapään kautta totesin - kannata tuijottaa silmät ummessa, vaan kuunnella myös oman kehon viestejä. Kaikkein surkuhupaisinta on, että juuri edellisenä päivänä olin jo kirjoittanut aiheesta. Tunnettu fakta on, että kunto kasvaa parhaiten, kun harjoitteluun yhdistetään sopiva määrä lepoa.

Motivaatio, eli se miksi viitsii juosta vaikkei perässä roiku leijonaa jne., syntyy useista tekijöistä. Alla listattuna tärkeimmät omat motivaation lähteeni:

1. Treenaaminen on kivaa. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta ihan oikeasti raudan nosteleminen, juokseminen tai spinningpyörän polkeminen on kivaa. Olen koukussa tunteeseen, kuinka lihakset lämpiävät, syke kiihtyy ja adrenaliini tai mikäliekään virtaa elimistöön. Lisäksi on mahtavaa, kun jaksaa tehdä hauiskäännön kilon isommalla painolla kuin viimeksi, juosta vielä ne viimeiset 200 metriä, tai taipuu pilatestunnilla liikkeen vaikeampaan variaatioon.

2. Haluan olla hyvässä kunnossa. Myönnän, että tähän liittyy terveysetujen lisäksi myös ulkonäöllinen, ja toki käytännöllinenkin, puoli. Liikuntaharrastuksen myötä pyörämatkat yliopistolle taittuvat kevyemmin, kauppakassit eivät paina niin paljon portaissa ja farkut istuvat paremmin jalkaan. Lisäksi hiljattain on julkaistu kai useampiakin tutkimuksia, joissa riittävä lihaskunto on todettu jopa elopainoa merkittävämmäksi tekijäksi ihmisen terveyden kannalta. Tämän kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä juosta kymppiä tai nostaa 50 kiloa penkistä.

3. Siitä tulee hyvä olo. Vihjeeksi kaikille aloitteville juoksijoille: mitä enemmän keittää sen parempi lenkki. Liikunta toimii tehokkaasti stressinpoistokeinona ja sen jälkeen on yleensä sekä piristynyt että rentoutunut. Tämä kuitenkin toimii vain, jos liikunta on nautinto, ei pakko.

Tämä kirjoitus on ensisijaisesti muistutuksena itselleni, varsinkin kohdista 1 ja 3. Kuten blogin kuvauskin kuuluu, tarkoitukseni on etsiä liikunan iloa ja hyvinvointia. Veren maku suussa treenaaminen tai liikunnan muuttaminen jälleen yhdeksi suoritettavaksi asiaksi ei kuulu tähän. Ja todennäköisesti se Naisten kymppikin onnistuu ilman kuutta treeniä viikossa.

Uudet jumpat 4: Crossfit

Vakikuntosalini yhteyteen avattiin hiljattain crossfit-sali, ja kun jäsenille alkeiskurssin hinta oli vain 25 euroa, innostuin kokeilemaan uutta lajia. Kurssi oli sinänsä lyhyt, mutta siinä sai jo melko hyvän käsityksen crossfitista.

Mitä?
Crossfit on voimaharjoittelua ja aerobista harjoittelua yhdistävä laji, jossa liikkeet tehdään omaa kehonpainoa, kahvakuulia, levytankoja, palloja jne. hyödyntäen. Harjoitukset ovat kokonaisvaltaisia ja usein intervallimaisia niin, että esimerkiksi aina 3 minuuttia tehdään täysillä töitä ja sitten palautellaan minuutti. Monet harjoitukset ovat myös kuntopiirimäisiä, eli liikkeestä toiseen vaihdetaan lennosta ilman taukoja. Tämä nostaa sykkeen korkealle samalla, kun harjoitellaan tehokkaasti lihaskuntoa.

Alkeiskurssin tunneilla keskityttiin myös lihashuoltoon ja lämmittelyyn, mutta kuulemma vakitunneilla nämä jäävät osittain osallistujien omalle vastuulle. Suuri osa liikkeistä oli sinänsä yksinkertaisia ja tuttuja, kuten punnerruksia, kyykkyjä, lankkuja ja näiden muunnelmia, mutta joitakin kokonaan uusiakin löytyi.

Crossfit, tai ainakin tämä kurssi jolla itse kävin, vaatii jonkin verran pohjakuntoa, mutta useimmista liikkeistä on myös helpotettuja versioita. Esimerkiksi leuanvetoa harjoiteltiin apukuminauhojen ja korokelaatikoiden avulla. Teknisesti laji on yksinkertainen, mutta tunneille osallistuminen edellyttää peruskurssin käymistä, jotta liikkeet ovat varmasti tuttuja.

Kenelle?
Jos kaipaat tehokasta ja vauhdikasta treeniä, crossfit on oikea laji. Alkeiskurssilla oppii tarvittavat tekniikat, mutta en välttämättä suosittelisi crossfitia aivan nollasta liikunnan aloittajalle, sillä treenit ovat suhteellisen rankkoja.

Mitä mukaan?
Normaalit jumppavaatteet, sisäliikuntakengät, juomapullo ja hikipyyhe. Kannattaa syödä jotain ennen treeniä, ettei puhti lopu kesken alhaisen verensokerin vuoksi.

Suosittelenko?
Aktiivisisesti liikuntaa harrastaville kyllä! Mukavaa ja tehokasta vaihtelua tavalliseen kuntosalitreeniin.
Liikunnan aloittelijoille varauksella; ota selvää sopivatko oman kuntosalisi crossfit-peruskurssit kuntotasoosi, ja varmista, että kurssilla on riittävästi aikaa perustekniikoiden, kuten kyykkyjen ja punnerrusten harjoitteluun, jos ne eivät ole ennestään tuttuja.

Ylikunnossa ?!

Kuluneena viikonloppuna ihmettelin, kuinka olo on todella nuutunut ja pitkien yöunienkin jälkeen tuntui väsyttävän kuin herätys olisi ollut aamukuudelta. Kun eilen vielä tavallisella juoksulenkillä sykkeet pomppasivat heti pilviin ja jalat tuntuivat lähinnä lyijystä tehdyiltä, epäilen vahvasti, että kyse on liian treenaamisen aiheuttamsta rasitustilasta, joka tunnetaan myös ylikuntona.

Kiloklubista löytyvän artikkelin mukaan sekä oireet että olosuhteet täsmäisivät ylikuntoon. Laskeskelin, että olen elokuun aikana pitänyt vain neljä lepopäivää liikunnasta, ja viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet (sinänsä mainiolla) crossfit-kurssilla ja tenttiin lukiessa, minkä lisäksi olen hoitanut tavalliset työni ja harrastanut reilusti muutakin liikuntaa. Eli ei ihme jos stressitasokin on ollut hieman korkealla.

Siispä tänään keskityn liikunnan tai opiskelun sijasta bloggaamiseen ja Leena Lehtolaisen dekkariin. Huomenna käyn hieronnassa, ja vasta keskiviikkona harkitsen salille lähtemistä, jos olo tuntuu taas riittävän reippaalta. Oli syy mikä tahansa, niin viesti on selvä: ota nyt tyttö vähän huilia välillä.

Lue lisää ylikunnosta ja stressinhallinnasta:
Kiloklubi.fi: Ylikunto voi vaivata tavallistakin liikkujaa
Kuntoplus: Kuntoile stressaamatta
Kuntoplus: Stressi pois joogaamalla

Kuinka liikunnasta tulee tapa

Olen todella miettinyt, miten yhtäkkiä aloin harrastaa liikuntaa näinkin paljon. Siis todellakin kerrasta satunnaisia-sunnuntaikävelyjä -tasolta käyn-vähintään-kolme-kertaa-viikossa-punttiksella -ihmiseksi. Luulen keksineeni muutamia olennaisia seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet tähän.

1. Motivaatio. Tämän päivän Karjalainen uutisoi Jyväskylän yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jonka mukaan liikunnallinen aktiivisuus saattaa riippua osittain geeneistä. Kuitenkin  liikunnan säännöllisyyteen ja liikuntaharrastusten pysyvyyteen vaikutti tutkimuksen mukaan erityisesti sisäinen motivaatio, eli se että liikuntaa harrastetaan liikunnan ilosta, eikä siksi että joku käskee tai tuntuu että niin pitäisi tehdä.

2. Sopivan liikuntamuodon löytäminen. Liikunnan ilon ja sitä kautta motivaation kannalta olennaista on, että löytää itselleen sopivan liikuntamuodon. Kaikista ei tule maratoonareita, painonnostajia tai zumbaajia, mutta lajilla ei ole väliä, kunhan liikuntaa harrastaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, omalle liikuntaharrastukselleni olennainen alkusysäys oli sopivan kuntosalin löytäminen. Toisille se voi olla kiva harrastusseura, sopiva jalkapallojoukkue tai vaikka kiinnostus käydä ihmettelemässä lähimetsän kasveja ja eläimiä kävelylenkeillä.

3. Liikunnan sovittaminen arkeen. On myös yksilöllistä, ja riippuu toki lajistakin, milloin liikunnan harrastaminen onnistuu parhaiten.
Aamu-unisen kannattaa suosiolla unohtaa ennen töihinlähtöä lenkillä käyminen, kun taas iltapäivisin väsynyt voi hyvin harrastaa liikuntaa aamuisin. Jos kuntosali on lähempänä työ- tai opiskelupaikkaa kuin kotia, sinne voi tulla helpommin mentyä, jos pakkaa treenikamat mukaan jo aamulla ja menee suoraan töiden tai luentojen jälkeen salille. Toinen taas kaipaa rentoutumishetken töiden jälkeen ennen liikuntaa. Joillekin sopii säännölliseen aikatauluun sidottu liikunta, kuten joukkueen treenit joka tiistai ja torstai kello 18, toiselle taas se, että liikuntaa voi harrastaa juuri silloin kuin itse huvittaa.
Itse ajoitan liikunnan mieluiten alkuiltaan, niin että pääsen sen jälkeen suoraan suihkuun tai saunaan, ja voin sen jälkeen loppuillan rentoutua, kun päivän velvollisuudet on hoidettu jo aikaisemmin.
Tärkeintä on lajin valitseminen ja liikunnan aikatauluttaminen niin, että se ei tunnu ylimääräiseltä rasitteelta, vaan kivalta harrastukselta, jonne on mukava ja helppo mennä.

4. Ajattele itseäisi liikunnallisena ihmisenä. Sisäisen motivaation vahvistamiseen auttaa ainakin oman kokemukseni mukaan mielikuvaharjoittelu. Jos liikunta on vain väline esimerkiksi painonpudotukseen, varsinainen liikunnan ilo voi jäädä vähäiseksi, ja jos em. väitöstutkimusta on uskominen, liikuntaharrastus loppua lyhyeen. Sen sijaan, jos ajattelee itsensä alusta asti reippaana ja liikunnallisena ihmisenä, ja käyttää mielessään itsestään adjektiiveja kuten reipas, vahva, nopea, timmi ja sisukas, eikä esimerkiksi lihava, hidas jne., motivaatio liikkumiseen vahvistuu. Ihmisellä on taipumus saattaa tekonsa ja ajatuksensa yhteneväisiksi, joten jos aktiivisesti ajattelet olevasi tosi urheilullinen, sinun on "pakko" myös harrastaa urheilua poistaaksesi tekojen ja ajatusten välinen ristiriita.
Jos siis näet kuntosalilla jonkun nostelevan kolme kertaa enemmän rautaa kuin sinä, tai lenkkipolulla joku pyyhältää ohitsesi, älä ajattele, että olenpa huonompi kuin tuo, vaan vielä minäkin jaksan!

5. Usko, että pystyt siihen. Itse aloitin juoksemisen viime keväänä lähes nollatasosta niin, että yksinkertaisesti päätin alkaa juosta. Ajattelin, että kyllä minäkin onnistun, kun kerran kaikki muutkin juoksevat. Ensimmäisellä lenkillä taisin juosta enintään 200 metrin pätkiä, mutta tällä viikolla hölkkäsin melkein koko muutaman kilometrin vakilenkin yhteen putkeen. Harvalla ihmisellä on oikeasti liikuntaa estävää vammaa tms. joten liikkumattomuus lähtee ainoastaan omasta korvienvälistä, samoin liikkuminen ja liikuntaharrastuksen ylläpitäminen.

6. Ole armollinen itsellesi. Moni lupaavasti alkava liikuntaharrastus kaatuu siihen, että itseltä ja omilta suorituksilta vaaditaan heti alkuun liikaa. Ehkä huonoin neuvo, jonka ikinä olen kuullut, oli eräältä kuntosaliohjaajalta, joka sanoi, että salilla on käytävä vähintään kolmesti viikossa, jotta siitä on mitään hyötyä. Tottakai kaikesta liikunnasta on hyötyä ja iloa enemmän kuin sohvalla makaamisesta! En enää käy kyseisellä salilla.
Muista myös, että ei ole pakko jos ei jaksa. On luonnollista, että välillä liikuntaa tulee taukoja, jos on muita kiireitä tai yksinkertaisesti kaipaa lepoa. Samoin on tavallista, että välillä tulee pieniä takapakkeja, eikä joka kerta kahvakuula nouse yhtä kevyesti tai askel luista yhtä sutjakkaasti. Älä silti lannistu, vaan ymmärrä se viestinä keholtasi, että kaipaat välillä hieman huilia. Todennäköisesti taas pian alkaa tehdä mieli takaisin liikuntaharrastuksen pariin, eikä kenenkään kunto romutu viikon tai parin tauon aikana.

Miksi hyötyliikunta ei ole avain onneen

Monesti liikuntaa aloitteleville ja varsinkin laihduttaville ihmisille sanotaan, että harrasta mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa, kävele portaat, mene kauppaan pyörällä jne., tiedätte kyllä rimssun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on tietty joukko ihmisiä, joille hyötyliikunta ei yksinkertaisesti sovi.

Kuten viisaat lehtorimme yliopistossa ovat opettaneet, määritellään ensin käsite hyötyliikunta. Ymmärrän tässä kirjoituksessa hyötyliikunnan arkisiin askareisiin tai toimintoihin liitetyksi fyysiseksi aktiivisuudeksi, joka on rasittavuudeltaan normaalia arkipuuhastelua haastavampaa. Ensimmäisessä kappaleessa tulikin jo pari esimerkkiä.
Idea on periaatteessa yksinkertainen ja hyväkin: lisäämällä fyysisiä aktiviteetteja jokapäiväiseen elämään ikäänkuin "huomaamatta" saadaan aikaan jossain määrin vastaavia terveyshyötyjä kuin nk. täsmäliikunnalla (= varta vasten harrastettu liikunta, kuten jumppa tai lenkki).

Kuitenkin käytännössä monella meistä on työ, joka vaatii tiettyä ulkoista edustavuutta, painavat kirjastonkirjat tai läppäri mukana raahattavana, kengät jotka eivät pidä vettä loskakelissä kävellessä, farkut jotka alkavat hiertää hikoontuessa ja niin edelleen. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka ovat jo portaiden kävelyn tai vartin pyörämatkan jälkeen hikisiä, naama punaisena ja hiukset pystyssä, vaikka suoritus ei edes olisi ollut omaan kuntoon nähden erityisen rasittava. Kuten voitte arvata, en halua saapua tapaamiseen, töihin, luennolle tai muuallekaan em. tilassa, parhaassa tapauksessa vielä niskat painavan kassin mutkalle vääntäminä tai hiukset pyöräilysadeviitan päätä pitkin liimaamina ja meikit pitkit poskia levinneinä. Heikko lähtökunto ja ylipaino, eli ne tilanteet joissa hyötyliikuntaa usein suositellaan, voivat helposti vielä lisätä hyötyliikunnan epämukavuutta entisestään.

Toisin sanoen hyötyliikunta helposti saattaa aiheuttaa hetkellisesti enemmän epämukavuutta kuin koettu mahdollinen terveyshyöty. Tämä voi heikentää liikuntamotivaatiota ja luoda mielikuvaa liikunnan epämukavuudesta ja hankaluudesta, pahimmillaan jopa saada ajattelmaan, että olenpa epäliikunallinen ihminen, kun en jaksa portaita kävellä, tuskin punttisalilla käymisestäkään tulee mitään.

Olen kuitenkin itsekin ollut istumatyössä, ja tunnistan päätetyön aiheuttamat vaivat, kuten lihasjäykkyydet, päänsäryn ja väsymyksen. Nämä kuitenkin mielestäni helpottavat paremmin kohdennetulla taukojumpalla kuin perinteisellä hyötyliikunalla, johon on usein myös suhteellisen vähän tilaisuuksia työpäivän aikana. Taukojumpan tavoite on saada veri kiertämään jäsenissä ja poistaa staattisia jännitystiloja, eikä nostaa sykettä korkealle tai saada hikeä pintaan. Sen sijaan että kävisit juoksemassa portaat ylös alas, esimerkiksi pyörittele käsiä tuulimyllytyylillä, mene pari kertaa kyykkyyn ylös, pyöristele ja ojentele selkää ja venyttele kevyesti koko kroppa läpi. Netistä löytyy runsaasti ohjeita.

En voi enkä halua kiistää sitä tosiasiaa, että liikunnan lisääminen päivittäiseen elämään edistää terveyttä. Silti mielestäni kunnon kohottamisen voi hyvällä omallatunnolla jättää erikseen sitä varten varatulle ajalle, ja hyötyliikuntaa harrastaa vain sen verran kuin omaan kuntotasoon tuntuu kohtuulliselta ja mukavalta. Nyt kun itse olen kohta vuoden harrastanut usein raskastehoistakin liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, esimerkiksi muutaman kilometrin pyöräily ei enää tunnu rasitteelta tai epämukavalta kuten joskus ennen. Sen sijaan, kun yläasteaikana poljin joka aamu ja iltapäivä 2,5 km koulumatkaa, mäet tuntuivat vielä ysiluokallakin yhtä raskailta, ja olin vakuuttunut, ettei minusta ole ikinä urheilijaksi.

Kuten varmaan olette jo huomanneet, puhun pitkälti omasta kokemuksesta. Ihmisiä on erilaisia, ja ymmärrän, että toisille nimenomaan hyötyliikunta on "se juttu" kunnon kohottamiseen. Haluan kuitenkin tuoda oman näkökulmani esille päästääkseni luultavasti hyvin monet entisen itseni kaltaiset ihmiset turhasta syyllisyydestä, joka tulee hissin tai auton valitsemisesta jalkojen sijaan.

Hyötyliikunnan sijaan haluaisinkin puhua arkiaktiivisuudesta, johon voidaan laskea mukaan kävely- tai pyörämatkojen lisäksi viikottainen täsmäliikunta, taukojumpat ja kaikenainen myös mieltä virkistävä aktiivisuus, vaikka se olisi ristisanojen ratkomista tai teatterissa käymistä.

Uudet jumpat 3: Spinning

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa spinningissä, joten tulipa mieleen kirjoittaa siitäkin. Spinning on suosittu, mutta selvästi monille sitä kokeilemattomille hieman hämärä laji, joten tässä pieni selvitys asiasta.

Mitä?
Spining tarkoittaa ohjattua sisäpyöräilyä. Spinningpyörä muistuttaa pitkälti tavallista kuntopyörää (tai tavallista polkupyörää lukuunottamatta sitä, ettei se liiku eteenpäin vaan seisoo telineessä). Erona useimpiin kuntopyöriin kuitenkin on fillarin eturenkaan paikalla pyörivä painava pyörä, joka saa polkemiseen aikaan samankaltaisen vauhdin ja liikkeen jatkuvuuden tunteen kuin oikeaa pyörää polkiessa. Vastus on säädettävissä kuten tavallisessa kuntopyörässäkin.

Spinning-tuntien teho perustuu intervalliharjoitteluun ja jalkalihasten monipuoliseen harjoittamiseen ajoasentoja vaihtelemalla. Tunnilla saatetaan polkea vaikkapa "ylämäkiä" jolloin vastusta lisätään tasaisesti tai "spurtteja" jolloin poljetaan lyhyt aika mahdollisimman nopeasti. Osa ajasta poljetaan polkimilla seisten ja osa satulassa istuen, ja seisoma-asennolle on useita variaatioita, jotka rasittavat eri lihaksia jaloissa. Meidän salilla 45 minuutin perusspinningtunti sisältää yleensä kolme noin 10 minuutin ns. työosuutta, jolloin poljetaan täysillä esimerkiksi em. tekniikoita käyttäen, ja välissä pidetään lyhyet palauttelut, joiden aikana vastuksen saa tiputtaa nollille.

Monilla saleilla on tarjolla myös yhdistelmätunteja, joista osa on spinningiä ja osa esimerkiksi lihaskuntoharjoittelua. Esimerkiksi tunnin nimi ylävartalo-spinning EI siis tarkoita, että pyörää polkiessa samalla heiluteltaisiin käsipainoja, vaan että ensin poljetaan esimerkiksi puoli tuntia, ja sitten siirrytään jumppasaliin lopputunniksi treenaamaan ylävartalon lihaksia.

Kenelle?
Spinningin hyviä puolia on se, että vastuksen voi koko ajan säätää täysin itse, joten se sopii kaikentasoisille liikkujille. Jos kaipaat teknisesti helppoa mutta tehokasta aerobista harjoittelua, kannattaa kokeilla spinningiä! Kuulemma laji sopii myös niille, joiden polvet eivät kestä juoksemisen aiheuttamaa tärähtelyä.

Mitä mukaan?
Joustavat ja kevyet sisäliikuntavaatteet, tukevat kengät, hikipyyhe ja iso vesipullo. Tässä tulee todellakin hiki! Jos omistat sykemittarin, se kannattaa myös napata mukaan, sillä spinningin teho perustuu pitkälti sykkeen vaihteluihin, ja niitä on ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista seurata myös tunnin aikana. Myytävänä on myös erikseen spinningiin tarkoitettuja kenkiä, mutta alkuun pääsee hyvin tavallisilla lenkkareilla tai sisäpelikengillä.

Suosittelenko?
Kannattaa ainakin kokeilla! Ymmärrän että jonkun mielestä spinning voi olla tylsää ja kova musiikki ja vieressä hikoilevat polkijat ahdistavia, mutta itse pidän spinningistä. Se on helppo vaihtoehto myös sadepäivinä, jos ei huvita lähteä lenkille. Älä kuitenkaan ahnehdi heti ensimmäisellä tunnilla liian kovia vastuksia, jottei into lopu kesken. Spinning on juuri niin raskasta kuin siitä itse teet, eikä kukaan muu tiedä kuinka jyrkkä tai loiva "ylämäkesi" on.

Terveellisemmät juomat

 Jatkona edelliseen postaukseen, haluan jakaa muutamia mahdollisuuksia korvata saunalonkero tai -siideri vähäsokerisemmilla ja alkoholittomilla vaihtoehdoilla.

1. Itse tehty jäätee. Kaupan jääteessä on reilusti sokeria, mutta sitä on myös helppo tehdä itse. Suosittelen jääteen tekoon eriliaisia yrttihaudukkeita, jotka eivät sisällä itse teekasvia, sillä niistä saa helpommin hyvänmakuisen jääteen, eikä kofeiini rajoita juoman iltakäyttöä. Omia suosikkejani ovan appelsiini- ja minttutee.
Jäätee syntyy yksinkertaisesti niin että haudutat teen pakkauksen ohjeen mukaan esimerkiksi kannussa, siirrät jääkaappiin jäähtymään ja lisäät tarjoiluvaiheessa tarvitaessa jäitä.

2. Vitamiinijuomat. Tulin joskus ostaneeksi Vitamin Water -nimistä juomaa evääksi, ja totesin että tämähän on todella hyvää! Vastaavia juomia on useita erilaisia, hiilihapoilla ja ilman, eri vitamiineilla ja hivenaineilla (sekä jotkut myös kofeiinilla) höystettynä ja eri tavoin makeutettuna. Omia suosikkejani ovat juuri nuo Vitamin Water ja Vitamin Well -juomat, sillä ne on makeutettu luonnollisesti, toisin kuin esimerkiksi aspartaamia sisältävät Hyvää päivää -juomat.

3. Makuvissyt. Näitä tulee nautittua lähinnä ruokajuomana (sitruunavissy on siihen parasta!) ja kahvilassa tai vastaavissa paikoissa, jos tekee mieli kylmää mutta sokeritonta juotavaa. Ehkä makuaistini on outo, mutta en kyllä huomaa kovin suurta eroa esimerkiksi mansikkalimpparissa ja mansikkavissyssä, varsinkaan ensinmainitun eduksi.

Motivaatio ja elämäntapamuutos

Keskustelin eilen illalla äitini kanssa siitä, kuinka kumpikin on tekemässä perinteistä kesälomanjälkeistä "kurinpalautusta" ruoka- ja juomatapoihin. Kuten Kiitos Hyvää -blogin Virpi kirjoitti, välillä elämän rempallaan oleminen ei haittaa, mutta siihenkin ajan mittaan kyllästyy ja alkaa kaivata muutosta.

Kuitenkin totuttuihin tapoihin juuttuminen on helpompaa kuin uusien opettelu, varsinkin jos totutut tavat sisältävät paljon hetkellisiä nautintoja tai ovat ehtineet juurtua pidempään kuin yhden kesäloman ajan. Tämä perustuu yksinkertaisesti aivojen toimintaa; totutut toimintamallit ovat "tallentuneet" aivoihin ja vahvistaneet tiettyjä hermoratoja, kun taas uusilla toiminnoilla ei ole vastaavia valmiita muotteja.

Uusimmassa Kuntoplus-lehdessä oli myös kirjoitus aiheesta, ja jutun mukaan uuden tavan opettelu vaatii kuukauden harjoittelua, ennen kuin siitä tulee rutiinia. Uudet tavat tulisi myös artikkelin mukaan opetella yksi kerrallaan, niin että vasta edellisen juurruttua aletaan harjoitella seuraavaa.

Koska elämäntapojen muuttaminen vaatii tietynlaista ponnistelua, motivaatio on avainasemassa. Samoin kuin joudut lenkillä motivoimaan itse itsesi juoksemaan, jollei perässäsi juokse kirvesmurhaajaa, totutun iltaviinilasillisen vaihtaminen iltateehen vaatii tiettyä tahdonvoimaa.

Motivaation kannalta mielestäni olennaista on sisäinen puhe ja sen muuttaminen positiiviseksi negatiivisen sijaan. Jos elämäntapamuutokseen liittyvä sisäinen puheesi kuulostaa tältä: "Kauheeta kun olen läski, en saa syödä tuota, nyt pitää lähteä liikkumaan", koko juttuun tulee negatiivinen maku ja motivaatio lässähtää. Sen sijaan jos ajattelet: "Olinpa reipas kun kävin tänään lenkillä, tämä ruoka on minulle hyväksi, tästä tulee hyvä olo", motivaation ylläpitäminen on paljon helpompaa. Itseä haukkuva sisäinen puhe myös lisää stressiä ja negatiivisia tunteita, mikä on täysin vastoin ajatusta elämäntapamuutoksesta oman hyvinvoinnin edistämiseksi.

Lisäksi on hyvä muistaa, että elämä on kuitenkin loppujen lopuksi kiinni omista valinnoista. Jos todella aidosti on sitä mieltä, että haluaa mielummin syödä joka päivä päiväkahvipullan kuin olla pari kiloa hoikempi, niin siinä ei mielestäni ole mitään väärää. Sen sijaan jos jatkuvasti syö pullaa, vaikka haluaisi laihduttaa, ja moittii itseään tästä, saa aikaan vain turhaa stressiä. Pulla ei kuitenkaan väkisin hyppää kenenkään suuhun, vaan kyse on siitä, mitä asioita elämässä pitää itse tärkeämpinä.

Tiedän, että elämäntapamuutoksiin liittyvät asiat on aina helpommin sanottu kuin tehty, mutta jo omien tavoitteiden ja niihin johtavien keinojen tiedostaminen ja sanominen ääneen on hyvä alku, kunhan sen muistaa tehdä "minä aion", eikä "minun pitää" -ajattelun kautta.

Lounaan syömisen vaikeus

Ajattelin pitkään, että ruokarytmini on aivan kunnossa ja säännönmukainen, kun kerran syön joka päivä aamupalan ja illalla päivän pääruuan. Kuitenkin aloitettuani aktiivisen liikkumisen huomasin, että energiaa pitäisi saada päivälläkin, ja se tuppaa usein unohtumaan kaikenlaisten tekosyiden varjolla. Kunnianhimoinen tavoitteeni on nyt listata ensinnäkin miksi en syö lounasta, ja toiseksi mitä asialle on tehtävissä.

Syitä miksi en syö lounasta on monia, ja suuri osa niistä liittyy humanistiopiskelijan epäsäännölliseen päivärytmiin, jossa ei ole ruokatuntia kello 11 eikä kahvituntia kello 14, vaan ne pitää muistaa itse.

Tekosyy 1: En jaksa laittaa ruokaa. Tämä on yleisin syy jättää lounas väliin silloin, kun olen päivän kotona, joko vapaalla tai opiskelemassa itsenäisesti. Mitä onkaan tekemässä, sen keskeyttäminen ruuanlaiton ja syömisen ajaksi tuntuu turhauttavalta ja aikaavievältä, tai sitten kyseessä on silkka laiskuus.

Tekosyy 2: Kaapissa ei ole mitään hyvää ruokaa. Jatkoa edelliseen; vaikka olisin saanut itseni keittiöön asti, homma saattaa tyssätä tyhjään jääkaappiin tai siihen ettei haluamaani ruokaan löydykään aineksia, ja kaupassa käyminen vasta onkin ylivoimaista (sinnehän on toki huima 1,5 korttelin matka).

Tekosyy 3: Yliopistolla on pahaa ruokaa. Kuten valitettavan moni kasvissyöjä on saanut huomata, julkisten ruokaloiden (koulut, työpaikat, yliopistot) kasvisruokatarjonta on varsin vaihtelevaa. Joskus yliopiston ruokalassa on todella hyvää ruokaa, mutta pahimillaan perunoita ja niiden seurana kasvispihvejä, joiden ainesosaluettelon ensimmäisenä on peruna, eikä perunan syöminen perunan kanssa kauheasti houkuttele.

Tekosyy 4: Kalorikammo. Jatkoa edelliseen: onnistuin aikoinani kasvissyöjäksi alkaessani (ja ennen kuin löysin ruokablogien maailman) lihomaan pari kiloa sillä, että söin koulun höttöruokia ja kotona kaupan eineskasvispihvejä, joita huonojen ravintoarvojen vuoksi piti tietysti mättää älyttömiä määriä, jotta edes jonkinlainen kylläisyyden tunne säilyisi. Toisin sanoen - osittain aiheestakin - pelkään pelkkiä hiilihydraatteja sisältävän ruuan lihottavan, ja siksi jätän kokonaan väliin ruokalalounaita, jotka eivät vaikuta ravitsemuksellisesti riittävän laadukkailta.
Lisäksi pelkään, että kaksi lämmintä ruokaa (eli suurempi ruokamäärä kuin mihin olen tottunut) saattaisi jo sinänsäkin aiheuttaa lihomista, vaikka todellisuudessa kulutan nykyään paljon enemmän energiaa liikunnalla.

Tekosyy 5: Ei ole oikeastan nälkä. Toimistotyössä tai tietokoneella istuessa nälän tunnetta ei välttämättä huomaa päivän aikana, ja lisäksi päätteen ääressä aika kuluu helposti huomaamatta. Tällöin vasta myöhemmin iltapäivällä - esimerkiksi siinä kohti kun pitäisi lähteä jumppaan - huomaa, että lounas unohtui, ja nyt on kamala nälkä.

 

Mitä sitten asialle voi tehdä? Olen löytänyt jo muutamia aika hyviä konsteja, joita listaan seuraavaksi. Jos lukijoilla on hyviä vinkkejä lounaan muistamiseen, kommentoikaa ihmeessä!

Ratkaisu 1: Tee ruokaa kerralla enemmän ruokaa. Laitan yleensä ruokaa iltaisin, ja nyt olen yrittänyt tehdä niin, että jos tiedän tai arvelen syöväni parin päivän sisään lounasta kotona, yritän tehdä ruokaa kerralla niin paljon, että siitä riittää myös seuraavaksi lounaaksi. Tällöin riittää mikrossa lämmittämiseen kuluva aika ja vaiva, ja lounas on pöydässä.

Ratkaisu 2: Suunnittele kauppalista. Sinkkutaloudessa helposti pelkään, että ostan liikaa ruokaa ja osa menee pilalle, koska se jää syömättä. Olen viime aikoina yrittänyt arvioida kaupassa käydessä tarvittavaa ruokamäärää mieluummin hieman ylä- kuin alakanttiin, enkä toistaiseksi ole joutunut heittämään pois sen enempää ruokaa kuin ennenkään. Yleensä ruoka kuitenkin tulee syötyä, jos sitä jääkaapissa on, korkeintaan kaupassakäyntiväli hieman pitenee.

Lisäksi aterioiden suunnittelu etukäteen auttaa; jos jo kaupassa tietää mitä ruokaa aikoo tehdä tänään ja huomenna, ja ottaa huomioon myös lounaat, on helpompi ostaa oikea määrä ja kaikkia tarvittavia raaka-aineita. Pidän myös kaapissa aina tiettyjä hyvin säilyviä perusraaka-aineita, kuten tölkkipapuja, soijarouhetta ja -suikaleita, pastaa ja riisiä, tomaattimurskaa, kookoskermaa, sipulia, pakasteherneitä jne.

Ratkaisu 3: Katso lounaspaikan ruokalista etukäteen ja suunnittele sen mukaan. Opettelin viime talvena katsomaan yliopiston sekä työpaikan ruokalan lounaslistan aina etukäteen, ja ottamaan tarvittaessa omat eväät mukaan tai suunnittelmaan päiväni niin, että ehdin käydä kotona syömässä. Hyviä ja helposti mukana kulkevia eväitä on esimerkiksi täysjyväpaahtoleivän väliin pakattu marinoitu tofu ja oman maun mukaiset vihannekset.

Ratkaisu 4: Syö edes jotain. Oikea ruoka ei lihota, jos määrät eivät ole ihan älyttömiä, ja lounaan kuittaaminen juurespihveillä ja salaatilla tai vaikka kotioloissa voileivillä on parempi kuin ei lounasta ollenkaan. Päivän nälässä oleminen tutkitusti ja myös oman kokemukseni mukaan lisää napostelunhimoa illalla, ja muka "säästetyt" kalorit tulevat takuulla takaisin, usein korkojen kera.

Ratkaisu 5: Jos kaikki muu pettää, välipala voi pelastaa. Kaikista hyvistä aikomuksista ja suunnittelusta huolimatta joskus lounas voi jäädä väliin. Esimerkiksi viime pääsiäisviikolla olin menossa luennoilta suoraan salille, ja ajatellut käydä yliopiston kuppilassa syömässä ennen sitä, mutta ruokala olikin pääsiäisen poikkeusaikataulun vuoksi mennyt jo kiinni. Marssin siis lähimpään kauppaan ostaman energiapatukan ja banaanin, ja jaksoin heiluttaa kahvakuulaa niiden voimalla.

Toki lounaan korvaaminen jatkuvasti välipalatyyppisillä eväillä heikentää helposti ruokavalion kokonaislaatua, mutta esimerkiksi proteiinipitoisen energiapatukan pitäminen kassissa tai työpaikan kahvihuoneessa "hätävaraksi" voi pelastaa karkinhimolta, jos lounas jää väliin tai liian kevyeksi, ja nälkä yllättää iltapäivällä.

Rentouttavaa ja herkullista viikonloppua!

Uudet jumpat 2: Hot pilates

Olin pari viikkoa sitten Helsingissä, ja sadepäivän ajankuluksi kävin testaamassa hot pilatesta. Idea on sama kuin hot joogassa, eli harjoitus tehdään 38-asteiseksi lämmitetyssä huoneessa.
Pilastesta olen harrastanut omalla kuntosalilla koko viime talven, ja todella pidän lajista. Liikkeet tehdään rauhallisesti oman hengityksen tahtiin, ja suurin osa niistä on joko liikkuvuutta lisääviä tai keskivartaloa vahvistavia. Pilates toimi talvella myös hyvin viikottaisena rauhoittumis- ja stressinpoistohetkenä.

Mitä?
Hot pilates -tunti oli kestoltaan tuplat oman kuntosalin pilatestunteihin verrattuna, mutta aika meni yllättävän nopeasti. Ensivaikutelma kuumasta huoneesta oli tunkkainen ja hienhajuinen, mutta joko ilmanvaihto lähti pyörimään tai siihen tottui, koska tunnin aikana happea kuitenkin tuntui riittävän. Liikkeet olivat osittain haastavampia kuin omalla kuntosalillani, ja lämmin olisi varmaan tullut normaalissa jumppasalissakin; lämmitetyssä huoneessa lopputunnista hiki virtasi kaikilla. Pääasiassa kuitenkin tekniikka ja liikkeet olivat hyvin samankaltaisia kuin "tavallisilla" pilatestunneilla.

Tunnilla käytettiin apuvälineenä pilatesrengasta, joka on kumilla päällystetty jonkin verran joustava rengas, ja voidaan esimerkiksi asettaa polvien tai nilkkojen väliin liikkeen tehon lisäämiseksi. Omalla salillani apuvälineenä on käytetty usein myös palloa, joka toimii osittain samalla idealla.

Lämmön vaikutus tuntui jossain määrin rentouttavana ja lihaksia pehmentävänä, eikä ainakaan näin hidastempoisessa liikunnassa mitenkään ahdistavalta tai väsyttävältä. Voisin kuvitella, että lämmitetty huone toimisi vielä paremmin enemmän venyttelyyn ja liikkuvuuteen keskittyvällä tunnilla, tällä kertaa kun tunti painottui lihaskuntoon.

Kenelle?
Pilates sopii kaikille ikä- ja kuntotasoon katsomatta, mutta kannattaa valita alkuun ryhmä tai alkeiskurssi, jossa esimerkiksi hengitystekniikka ja syvien lihasten käyttö selitetään kunnolla. Erityisesti toimii keskivartalonhallinnan lisäämiseen ja palauttavana treeninä rankemman liikunnan jälkeen.

Mitä mukaan?
Hot pilatekseen mahdollisimman kevyet ja joustavat vaatteet; esimerkiksi minishortsit ja kevyt hihaton toppi toimi oikein hyvin. Lisäksi riittävän iso hikipyyhe ja juomapullo. Tarkista onko salilla mattoja vai tarvitsetko oman maton mukaan. Tavalliselle pilatestunnille kannattaa pukeutua lämpimämmin kuin normaaliin jumppaan, sillä tunnilla harvoin tulee kuuma.

Suosittelenko?
Pilatesta sinänsä varauksetta kaikille! Hot pilatesta kannattaa kokeilla jos kaipaat eksotiikkaa. Jos sitä järjestettäisiin kotipaikkakunnallani, saattaisin käydä useamminkin.

Uudet jumpat 1: Kahvakuula

Kahvakuulailussa ei sinänsä ole minulle enää mitään uutta, itseasiassa se oli ensimmäinen ryhmäliikuntatunti, jota menin kuntosalilla kokeilemaan. Kuitenkin kun nyt ajattelin kirjoittaa kokeilemistani jumpista ja ryhmäliikuntatunneista, tästä tuntui luontevalta aloittaa.

Mitä?
Kahvakuulatunti on, kuten nimikin sanoo, tunti jolla liikkeet tehdään kahvakuulan avulla. Ainakin meidän salilla tunteja on 45 ja 30 min mittaisia. Puolen tunnin jumpasta oli aikoinaan hyvä aloittaa, mutta nykyisin 45 minuuttia tuntuu ihan hyvältä kestolta. Jumpan alussa on lyhyt aerobic-tyylinen lämmittely ilman kahvakuulaa, sitten lämmittäviä liikkeitä kuulan kanssa, tämän jälkeen varsinainen lihaskunto-osuus ja lopuksi venyttely.

Kahvakuulailu eroaa esimerkiksi bodypumpista ja muista perinteisemmistä lihaskuntojumpista siten, että se on huomattavasti dynaamisempaa ja vauhdikkaampaa, kun monissa liikkeissä käytetään kuulaa "heilurina". Sarjat tehdään aikaa vastaan, eli esimerkiksi yhtä liikettä tehdään minuutin ajan niin monta kertaa kuin ehtii ja jaksaa, eikä tiettyä määrää toistoja. Ainakin itselleni tämä sopii erittäin hyvin, sillä en aina pysy mukana pumpin määrätyssä tahdissa.

Liikkeet ovat enimmäkseen suhteellisen yksikertaisia, mutta monet niistä vaativat - ja toisaalta kehittävät - koko vartalon hallintaa. Aloittelijakin pysyy hyvin mukana, kunhan valitsee alkuun riittävän kevyen kuulan ja tekee liikkeet riittävän rauhallisesti omaan tahtiinsa.

Kahvakuula on myös erittäin kätevä ja monipuolinen kotitreeniväline. Jos olet itse ostamassa kahvakuulaa, suosittelen liikuntaa aloittelevalle naisihmiselle 6 kg:n kuulaa, enemmän esimerkiksi punttisalilla käyneelle 8-10 kg:ta.

Kenelle?
Sopii kaikille liikunnan aloittajista kokeneisiin urheilijoihin. Ei kuitenkaan ehkä selkävaivaisille, sillä jotkut liikkeistä saattavat rasittaa selkää, jollei keskivartalon hallinta ole täysin kunnossa.

Mitä mukaan?
Kahvakuulatunnille käyvät normaalit jumppavaatteet ja sisäliikuntakengät. Hiki tässä tulee joten juomapullo ja hikipyyhe mukaan! Pyyhe on tärkeä, jotta voit myös välillä kuivata käsiä ja kuulaa, ettei ote ala lipsumaan. Käsikorut ja ranteessa oleva sykemittari voivat olla tiellä joissakin liikkeissä.

Suosittelenko?
Kyllä! Kaikille jotka haluavat hauskan, vauhdikkaan ja suhteellisen yksinkertaisen lihaskuntotreenin. Kahvakuulailu kehittää monipuolisesti niin lihaksia, koordinaatiota, liikkuvuutta kuin aerobistakin kuntoa. Kannattaa aloittaa ohjatuilta tunneilta ennen kuulan ostamista kotiin, jotta tekniikka on varmasti hallussa.

Lähtötilanne

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin aktiivisen liikunnan harrastamisen noin vuosi sitten kun liityin paikalliselle naisten kuntosalille. Tätä ennen olen toki harrastanut kaikenlaista liikunnallista ratsastuksesta ringetteen, mutten ikinä liikuntaa liikunnan vuoksi, vaan koska hepat on söpöjä tai pelaaminen kivaa. Näin ollen endorfiinit sun muut olivat minulle täysin vieras käsite, enkä todellakaan voinut ymmärtää miten jollekin voi tulla hyvä olo juoksemisesta, jos siihen ei sisälly pallon kiinniottamista tai muuta vastaavaa "mielekästä" sisältöä.

En edelleenkään tiedä mitä silloin viime syksynä oikeastaan tapahtui, mutta hyvin pian huomasin lähteväni kuntosalille - siis nostelemaan rautaesineitä ilman mitään muuta tarkoitusta kuin nostella rautaesineitä - vain siksi että se on kivaa. Viime keväänä löysin itseni jopa hölkkäämästä pitkin lenkkipolkuja ihan vaan huvikseen.  Nykyään urheilu toimii minulle myös nollauksena, hetkenä jolloin ei tarvitse ajatella yksittäis-t:n astevaihtelua tai kognitiivista kertomusteoriaa, ja siksi en haluakaan päivittäisiin harrastuksiini lajeja, jotka vaativat erityistä osaamista tai taktikointia. Kuitenkin kokeilen mielelläni erilaisia ryhmäliikuntatunteja yms., mistä kirjoittelen myöhemmin lisää.

Olen ollut kasvissyöjä jo yli viisi vuotta, ja sinänsä perus ruuanlaitto on minulla hyvin hallussa. Kuitenkin nyt liikuntaharrastuksen aloitettuani totesin pian, että entinen ruokarytmini, johon kuului aamiainen ja iltaruoka, ja siinä välissä päivän aikana milloin mitäkin ja pahimmillaan ei mitään, ei todellakaan toimi enää. Jos on syönyt päivän aikana vain aamupalan ja "lounaaksi" yhden soijajugurtin ja banaanin, ei jaksa nostella puntteja viiden jälkeen. Tämän vuoksi yhtenä tavoitteenani on säännöllinen ruokarytmi ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Palaan myös tähän asiaan myöhemmin.

Tarkoituksellisena linjanvetona, ja myös koska tämä EI ole painonpudotusblogi, en julkaise mittojani tai mitään ennen-jälkeen-valokuvia tms. Tavoitteenani ei ole mikään puntarissa tai mittanauhalla näkyvä lukema, eikä tietynlainen peilikuva, vaan oma subjektiivinen hyvinvointi, jota ei millään ulkoisella keinolla voi mitata.

Uusi blogi

Koska urheilu-, terveys- ja hyvinvointi-aiheisten julkaisujen määrä ja lukijakunta niin netissä kuin paperillakin kasvaa, seuraan toki minäkin aikaani. Tosin ensisijaisesti ajattelin lähteä samasta kuin Keittiön ja puutarhan kanssa, eli henkilökohtaisesta päiväkirjasta, kuten viimeksi lähdin henkilökohtaisesta reseptivihkosta.

(Ja tässä kohti Keittiön ja puutarhan lukijoille tiedoksi: blogin toiminta jatkuu edelleen normaaliin malliin, en siis ole vaihtamassa tänne vaan avaamassa rinnakkaista eri aihepiiriin painottuvaa blogia.)

Tarkoitukseni on etsiä hyvinvointia liikunnasta ja ruuasta sekä stressittömämpää arkea, ja kirjoitella ajatuksiani ja huomioitani tällä tiellä. Älkääkä säikähtäkö sanaa arki, en aio kirjoittaa pyykin pesusta enkä työ- tai opiskeluasioista (ainakaan paljoa). Kulttuurintutkijoiden keskuudessa arki ymmärretään usein tilana, joka vastaa ihmisen normaalia elämää, ei siis poikkeustilanteita kuten juhlaa tai kriisiä. Juuri tästä blogissani on kyse, normaalin elämän muokkaamisesta suuntaan, joka edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Ja vielä tämä nimi (pitääkö se aina valita niin että pääsee selittelemään?). Kuten kaikki lapset, olin pienenä aina innoissani uusista leluista. Ja kuten hyvin moni aikuinen (vaikkei välttämättä sitä myönnäkään) en ole kasvanut tästä yli. Aloitin noin vuosi sitten käymään aktiivisesti kuntosalilla, kun työkaveri houkutteli paikkakunnan "hienoimmalle" naisten salille, jonka varustukseen kuuluu mm. sauna, uima-allas ja kattoterassi sekä miellyttävä sisustus ilman hienhajua. Toisin kuin lapsena, tämä innostus on kuitenkin jatkunut tähän saakka, ja jatkuu edelleen, vaikka salissa ei ole enää mitään uutta. Tämä on yksi blogini perusajatuksia: uudesta innostuminen ja siitä syntyvän positiivisen energian kanavoiminen halutuille elämän osa-alueille.

Mutta nyt lopetan ennen kuin alan kuulostaa astrologihörhöltä energiankanavoimispuheineni. Tervetuloa siis uuteen blogiini, juttua tulee pikapuoliin lisää!