Kaikenlaista vammailua eli Onko treenitauko maailmanloppu?

Vanhojen blogipostausten perusteella voin arvioida, että nyt on mennyt hieman reilu kuukausi, kun en ole aktiivisesti treenannut salilla enkä lenkkipolulla vaihtelvan sorttisten kremppojen vuoksi. Kuukausi on pitkä aika, jos on tottunut käymään salilla neljä kertaa viikossa.

Täysin liikkumatta en sentään ole ollut, vaan mukaan on mahtunut rauhallista liikuntaa, kuten joogaa, pilatesta ja kävelylenkkejä. Viime viikolla innostuin jo takaisin salille ja kävinkin mm. kahvakuulassa ja kokeilemassa uutuuslajia bokwaa (tästä lisää myöhemmin), mutta sitten iski syysflunssa, joka jatkoi taukoa vielä viikolla.

Kirjoitin jo aiemmin treenaamisen psyykkisistä puolista mm. tässä postauksessa. Tämä pakollinen tauko on laittanut pohtimaan suhdettani liikuntaan vielä lisää. Fiilikset treenitauon aikana ovat olleet ristiriitaiset; alkuun olin ahdistunut siitä etteivät voimat riitä normaaliin tapaan liikkumiseen, sen jälkeen tämä tunne kääntyi jopa vastenmielisyydeksi liikuntaa kohtaan. Luulen, että tämä liittyi siihen, että koin olevani heikompi tai huonompi kun en jaksanut liikkua, ja mielessäni punttisaliin tai sinne menemättömyyteen kulminoitui huono olo, joka oli oikeasti lähtöisin ihan muista asioista. Lisäksi pelkäsin, että kuntoni ja motivaatoini rapistuu olemattomiin, enkä enää ikinä pääse takaisin treenaamisen makuun.

Em. ajatusketjusta pääsin eroon sillä viime viikon kahvakuulatunnilla, jonka jälkeen leijuin euforisessa tilassa vielä seuraavanakin päivänä. Oli hienoa huomata, että muutaman viikon tauko ei ollut palauttanu minua sohvaperunatasolle, vaikka kuula heiluikin ehkä hieman tavallista tahmeammin.Tämän jälkeen flunssakaan ei tuntunut niin pahalta, koska välissä olin jo ehtinyt todeta, että tauon jälkeen salille palaaminen on mahdollista. Toisin sanoen todistin itselleni, että vaikka välillä en pääsisi liikkumaan jonkun krempan takia, se ei ole pysyvä olotila, vaan ainoastaan tilapäinen häiriö. Ja vaikka yhtä vaivaa seuraisi toinen, sali kyllä pysyy paikoillaan minua odottamassa, lopulta sinne voi aina palata ennemmin tai myöhemmin.

Purjehdusfiilistelyä

Ulkona puiden lehdet alkavat uhkaavasti kellastua, joten paltaanpa hetkeksi kesän purjehdustunnelmiin.



Lähtökuopissa regatan jälkeen Hangossa suuntana Helsinki. Matka taittui kahdessa päivässä, ensimmäisenä päivänä meitä oli kolme ja toisena kaksi, mutta matka taittui sujuvasti hieman lukumääräisesti vajaalla miehistölläkin.

Pärskeitä aurinkoisella Porkkalan selällä. Porkkalan jälkeen päästiin myös jiippailemaan varsin reippaassa tuulessa, ja voin sanoa, että purjehdus todellakin käy urheilusta!

Leppoisampiin tunnelmiin sen sijaan päästiin elokuussa eräällä iltapurjehduksella, jossa käytiin muun muassa ihmettelemässä auringonlaskua Suomenlinnan edustalla.

Molemmilla retkillä veneenä aina yhtä viehättävä Silène III. Lue lisää 6mR-veneistä ja purjehduksesta: http://www.6mr.fi/