tiistai 22. lokakuuta 2013

Rennosti on ruma sana?

Kävin tänään spinningissä, ja juuri ennen tunnin alkua päätin, että tänään otan rennommin, enkä paahda koko tuntia täysillä, koska oli sellainen olo. Tavoite toteutui; ainoastaan viimeisen "ylämäen" poljin (tarkoituksellisesti) niin lujaa, että lopussa todella hengästytti sykemittarikin vilkutteli yli 170:tä. Muun tunnin tein vain sen verran kun tuntui kohtuulliselta.

Tunnin jälkeen iski kuitenkin morkkis: tämähän meni ihan hukkaan, kun en polkenut verenmaku suussa niin että happi loppuu ja jalkalihakset huutavat armoa. Vai menikö? Tein 45 min aerobisen harjoituksen pääasiassa hieman peruskestävyysharjoittelua korkeammilla sykkeillä. Eikös se ole kuitenkin tavan kunnonkohottajille juuri sitä oikeanlaista treeniä? (Lue lisää esim. Fitlandiasta.)

Jostain syystä kuitenkin ajatteluni on kääntynyt siihen, että jos treeni ei mene jaksamisen rajoille, siitä ei ole hyötyä. Kuitekin esim. em. lähteen perusteella suurin osa harjoittelusta kannattaisi olla kohtuutehoista peruskuntoa nostavaa treeniä. Olen jopa alkanut epäillä, että aiemmin mainitsemani takapakki juoksuharrastuksessa johtui juuri peruskunnon puutteessa, eli siitä, että olin vain vetänyt vain kovia lenkkejä ja unohtanut pitkäkestoisen matalatehoisen perushajoittelun.

Toiset tekevät uudenvuodenlupauksia, minä teen syyslupauksen:
a) Muistan kohtuutehoisen harjoittelun merkityksen ja pyrin lisäämään sen määrää.
b) Jos siltä tuntuu, sallin itselleni kevyemmän treenin, vaikka laji olisi sama (kuten tänään).
c) En dissaa itseäni siitä, jos en aina tee täysillä, koska kohdat a ja b.

Liikunnalla on kuitenkin ainakin itselleni tärkeä merkitys stressinhallinnassa ja muutenkin yleisen hyvinvoinnin kannalta, joten sitä on senkin puolesta parempi harrastaa edes kohtuudella, jos ei jaksa täysillä.

2 kommenttia: