Ruokavalioremontti osa 2: Mitä sitten syödä?

Kirjoitin aiemmin ruokavalioremontistani, joka oli silloin vielä varsin vaiheessa. Kyseisessä postauksessa lähinnä luettelin, mitä en saa syödä. Tämän jälkeen (edelleen jatkuvana) projektina on ollut keksiä, mitä sitten syödään.

Vegaaniruokavaliota noudattaessa perusateriani pääraaka-aineet olivat yleensä jokin palkokasvi ja jokin vilja, erilaisilla kasviksilla ja kastikkeilla höystettynä. Nyt gluteeniviljat ovat erittäin selvästi pois laskuista, ja palkokasveistakin suuri osa vaikuttaa ongelmallisilta. Looginen vaihtoehto makaroonille ja papukastikkelle tuntui olevan esimerkiksi gluteiiniton maissimakaroni  ja tonnikalakastike, mikä on ruokalajina lähellä "alkuperäistä". Valitettavasti tämä kuitenkin on ravitsemuksellisesti aika paljon heikompi versio: gluteiinittomissa viljatuotteissa on huomattavasti vähemmän proteiinia, ja annoksen kasvismäärä jää varsin olemattomaksi, kun kasviksia ei tule "itsestään" mistä tahansa pääruuasta.

Aloin miettiä asiaa ruokalajin sijaan ravintoaineiden kannalta: pääruuaalla olisi tarkoitus saada proteiinia, kuituja ja kasvisten vitamiineja sun muita, joiden lähteet nyt siis piti korvata jollain uudella. Koska proteiinit minun on nyt valitettavasti otettava pääasiassa eläinkunnan tuotteista, niiden mukana ei tule muita mainittuja ravintoaineita, kuten esimerkiksi pavuista tulisi. Toisaalta taas gluteenittomat pastat ja nuudelit eivät myöskään sisällä juuri mitään edellämainituista ravintoaineista.

Siksi jouduin kääntämään asetelman päälaelleen: perusateria pitäisikin koostaa nyt proteiinin lähteestä, kuten kalasta, ja kasviksista, kuten juureksista, joista saan loput mainituista ravintoaineista. Toki maissimakarooniakin voi syödä silloin tällöin maun vuoksi, mutta sen ei ole tarkoitus olla enää päivittäistä perusruokaa. Gluteiinittomia täysjyväviljoja taas on helpompi yhdistää aamu- ja välipaloille esimerkiksi leivän ja kaurapuuron muodossa.

Tavallinen ruokapäivä voisi siis näyttää tältä; ennen- ja jälkeen-versiot:
Aamulla: soijamaitosmoothie ja paahtoleipä -> marjajugurtti ja gluteiiniton moniviljasämpylä
Lounaaksi: nuudeli-soijasuikalewokki -> kasvismunakas
Välipala: soijajugurtti ja/tai hedelmä -> rahka ja/tai hedelmä
Illallinen: makaronia ja papu-tomaattikastiketta -> lohta ja uunijuureksia

Liikuntaharrastuksen sivuvaikutuksia

Nyt reilun vuoden aktiivisen liikunnan harrastamisen aikana olen havainnut seuraavia, osin yllättäviäkin, sivuvaikutuksia:

Tavarat ovat kevyempiä. Tämä oli ensimmäinen vaikutus, jonka huomasin konkreettisesti jo viime jouluna, kun piti siirrellä huonekaluja pois joulukuusen tieltä. Enää ennen tajuttoman raskas ompelupöytä ei ollutkaan kovin painava! Muutenkin nykyään nostelen sujuvasti kauppakasseja ja muita tavaroita, jotka ennen olisivat vaatineet huomattavasti enemmän ähkimistä ja puhkimista.

En pelkää ampiaisia niin paljon kuin ennen. Minulla on ampiaisallergia, ja ampiaisen pisto tarkoittaa ihan oikeasti sairaalareissua, joten niitä on oikeasti syytäkin vähän varoa. Viime kesänä kuitenkin totesin, että en koe enää tarvetta juosta karkuun, jos ampiainen tulee viiden metrin säteelle, esimerkiksi samalle terassille. Kun mietin asiaa, ennen olin aina pelännyt, että jos ampiainen tulee niin lähelle, että todella olisi syytä lähteä karkuun, juutun jotenkin paikalleni enkä pääsekään pakoon. Nyt liikuntaharrastuksen myötä tämä pelko on kadonnut.

Osa vanhoista vaatteista on kiristää, osa roikkuu. Tämä on vähemmän mukava sivuvaikutus. Yhdenkin lempifarkut lököttävät jalassa, kun taas pari "siistimpää" paitaa olen joutunut jättämään kaapin pohjalle kiristävien hihojen takia. Toisaalta, tässäpä hyvä syy uudistaa vaatekaappia...

Saa ja pitää syödä enemmän. Kirjoitin jo aikaisemmin ruokarytmistä ja siitä, että ihan oikeasti pitää muistaa syödä lounas, jos iltapäivällä aikoo salille. Pari kuukautta liikuntaharrastuksen aloittamisen jälkeen tosiaan iski tunne, että aina on nälkä, riippumatta siitä mitä on syönyt ja kuinka vähän aikaa sitten. Nyttemmin tämä on kyllä tasaantunut, mutta oikeasti edelleen syön enemmän ja säännöllisemmin kuin ennen.

Rahaa kuluu eri asioihin kuin ennen. Kuluneen vuoden aikana olen laittanut enemmän rahaa kuntosalikorttiin ja jumppavarusteisiin kuin vaikkapa meikkeihin, vaatteisiin ja bilettämiseen, jotka olivat ennen merkittäviä vapaa-ajan rahareikiä. Jos on menossa luennon jälkeen hikijumppaan, ripsivärien ja meikkivoiteiden kanssa pelaaminen tuntuu aika turhalta, eivätkä opiskelijabileiden jatkot yökerhoissa kuulosta niin houkuttelevilta, jos miettii jaksaako sitten huomenna lenkille.

Kaikkeen sitä joutuu: Aikuisbaletti

Journalismin nimissä lintsasin tänään luennolta ja menin ensimmäistä kertaa eläissäni a) yliopistoliikunnan järjestämälle ohjatulle tunnille sekä b) aikuisbalettiin, tai yleensäkään mihinkään balettiin sitten vuoden nakki, jolloin taisin käydä muutaman kerran pikkulasten satubaletissa.

Olen vähän vältellyt kaikenlaista liikuntaa, jossa joutuu liikuttamaan sekä käsiä että jalkoja samaan aikaan, ja pahimmassa tapauksessa musiikin tahtiin. Kuitenkin olen viime aikoina  uskaltautunut zumbaan ja bokwaan, jotka molemmat täyttävät em. määritelmät, ja todennut että tanssiliikunta on itseasiassa jopa ihan kivaa.

Aikuisbaletti on siis varmaan lasten alkeisbalettia mutta suunnattu aikuisille, tässä tapauksessa yliopistolaisille.Tunnilla tehtiin lyhyitä liikesarjoja plieitä, jalan ojennuksia ja nostoja, hyppyjä sun muita ymmärtääkseni baletin perusliikkeitä. En saanut paikkaa peilin edestä, joten en tiedä onnistuinko näyttämään sulavaliikkeiseltä balleriinalta (not), mutta kuvittelisin edes osittain pysyneeni mukana. Ennakkoluulo nro 1 murrettu: minulla ei ehkä olekaan kolmea vasenta jalkaa.

Josta pääsemme ennakkoluuloon nro 2: baletti ei ole oikeaa liikuntaa ainakaan näin alkeistasolla, vaan sellaista käsien ojentelua nätisti klassisen musiikin tahtiin. No ei pitänyt paikkaansa tämäkään. Sekä käsiä että jalkoja kyllä ojenneltiin, mutta esimerkiksi grand pliet (esim. tässä videossa kohdassa 1.30) tuottivat jo riittävästi haastetta, ja jalannostot (esim. tässä videossa kohdassa 0.55) jäivät auttamatta puolitiehen. Kun mukaan otettiin vielä lopputunnista hypyt (ei ollut mittaria mutta syke kävi varmaan kevyesti yli 180:ssä), en voi kuin ihmetellä niitä superihmisiä, jotka tekevät tätä ja sata kertaa vaikeampia temppuja kolmen tunnin näytöksinä. Lohduttavaa sentään oli, että ohjaajan mukaan muu ryhmä on harjoitellut samoja liikkeitä jo koko syksyn.