Rakas Joulupukki
Mielestäni olen ollut tänä vuonna kohtalaisen kiltti (jos asiaa tarkastelee oikeassa valossa). Olen ollut vapaaehtoistöissä (toki ilmaista Ilosaarirokin lippua vastaan), aloittanut uuden työn, joka on pääasiassa ihmisten auttamista (tosin palkkaa vastaan). Lisäksi olen lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen (vaikkakaan en niin paljon että olisin joutunut itse tinkimään jostain). Olen myös harrastanut liikuntaa (mutta en niin paljon kuin olisin toivonut) ja pyrkinyt yleisesti ottaen olemaan kiltti ihmisille (paitsi silloin kun itsellä on ollut huono päivä).
Joululomalla aion syödä hyvin (myös suklaata), rentoutua (myös erinäisten nautintoaineiden avulla), liikkua ja ulkoilla (jos sattuu huvittamaan, jollei sada vettä), viettää aikaa läheisteni kanssa (sen verran kuin pinna kestää) sekä sivistää itseäni lukemalla (ainoastaan hömppäkirjoja, enkä yhtäkään klassikkoa!).
Maailmanrauhan, nälänhädän poistamisen ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen lisäksi olen jo aiemmin toivonut muutamia materiaalisia lahjoja, joita katson kiltteyssaldoni suurinpiirtein vastaavan. Kuitenkin ennen kaikkea toivon itselleni, läheisilleni ja kaikille tätä lukeville onnellista uuttavuotta: terveyttä, iloa ja hyvää oloa niin paljon kuin konttiin mahtuu!
Hyvää Joulua toivottaen,
Suvi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liikunta. Näytä kaikki tekstit
maanantai 23. joulukuuta 2013
lauantai 14. joulukuuta 2013
Uudet jumpat 6: Bokwa
Kuten aiemmin kirjoitin, olen tänä syksynä varovasti alkanut innostua myös erilaisesta tanssillisesta liikunnasta. Sopivasti vakisalini tuntikalenteriin tuli uutuutena bokwa, hieman zumbaa muistuttava afrikkasta lähtöisin oleva tanssi-aerobictunti.
Mitä?
Bokwa on aerobisen kunnon ja liikkuvuuden kehittämiseen keskittyvä tunti, jossa tehdään suhteellisen yksikertaisia liikesarjoja musiikin tahtiin. Erona esimerkiksi zumbaan on se, että kaikki liikesarjat ovat nimettyjä ja ymmärtääkseni kaikkialla samanlaisia. Suuri osa niistä on "kirjainten" piirtämistä lattiaan erilaisin askelkuvioin. Moniin kuvioihin liitetään hyppyjä, sheikkausta, käsiliikkeitä ja niin edelleen, sekä bokwan erikoisuutena erilaisia ääniefektejä! Tässä saa ja kuuluu näyttää ja kuulostaa hassulta!
Jumpan voi sovittaa omaan kuntotasoon sillä, kuinka laajoina liikkeet tekee ja kuinka paljon hyppii vai tyytyykö askeltamaan. Jos tunnin ottaa tosissaan, hiki tulee varmasti, ja pohkeet voivat olla kipeät seuraavana päivänä. Hyvä puoli on se, että aloittelijankin on suhteellisen helppo pysyä mukana, koska liikkeet ovat suhteellisen yksinkertaisia ja samat kuviot toistetaan useaan kertaan. Ainakin meillä monimutkaisemmat liikesarjat opetellaan ensin yhdessä vaihe vaiheelta.
Kenelle?
Bokwa sopii kaiken tasoisille liikkujille, ja käy aloittelijoille varsin tehokkaasta aerobisesta treenistä, kun taas kovakuntoisille peruskuntoa ylläpitävästä harjoituksesta. Toimii mielestäni myös hyvänä vastapainona kuntosaliharjoittelulle, koska tunnilla keskitytään myös kehon liikeratojen avaamiseen. Jos zumba tuntuu hieman liian haastavalta, kannattaa kokeilla bokwaa, jossa eri liikesarjoja on selvästi rajallisempi määrä opeteltavana.
Mitä mukaan?
Joustavat ja kevyet sisäliikuntavaatteet, hyvät kengät ja riittävän iso vesipullo sekä hikipyyhe. Näitä tarvitaan!
Suosittelenko?
Itselleennauramiskyvyttömille perfektionisteille ja tosikoille en, tai korkeintaan shokkiterapiaksi. Kaikille muille kyllä! Varmasti pimeitä ja liukkaita lenkkipolkuja hauskempi tapa parantaa aerobista kuntoa!
Mitä?
Bokwa on aerobisen kunnon ja liikkuvuuden kehittämiseen keskittyvä tunti, jossa tehdään suhteellisen yksikertaisia liikesarjoja musiikin tahtiin. Erona esimerkiksi zumbaan on se, että kaikki liikesarjat ovat nimettyjä ja ymmärtääkseni kaikkialla samanlaisia. Suuri osa niistä on "kirjainten" piirtämistä lattiaan erilaisin askelkuvioin. Moniin kuvioihin liitetään hyppyjä, sheikkausta, käsiliikkeitä ja niin edelleen, sekä bokwan erikoisuutena erilaisia ääniefektejä! Tässä saa ja kuuluu näyttää ja kuulostaa hassulta!
Jumpan voi sovittaa omaan kuntotasoon sillä, kuinka laajoina liikkeet tekee ja kuinka paljon hyppii vai tyytyykö askeltamaan. Jos tunnin ottaa tosissaan, hiki tulee varmasti, ja pohkeet voivat olla kipeät seuraavana päivänä. Hyvä puoli on se, että aloittelijankin on suhteellisen helppo pysyä mukana, koska liikkeet ovat suhteellisen yksinkertaisia ja samat kuviot toistetaan useaan kertaan. Ainakin meillä monimutkaisemmat liikesarjat opetellaan ensin yhdessä vaihe vaiheelta.
Kenelle?
Bokwa sopii kaiken tasoisille liikkujille, ja käy aloittelijoille varsin tehokkaasta aerobisesta treenistä, kun taas kovakuntoisille peruskuntoa ylläpitävästä harjoituksesta. Toimii mielestäni myös hyvänä vastapainona kuntosaliharjoittelulle, koska tunnilla keskitytään myös kehon liikeratojen avaamiseen. Jos zumba tuntuu hieman liian haastavalta, kannattaa kokeilla bokwaa, jossa eri liikesarjoja on selvästi rajallisempi määrä opeteltavana.
Mitä mukaan?
Joustavat ja kevyet sisäliikuntavaatteet, hyvät kengät ja riittävän iso vesipullo sekä hikipyyhe. Näitä tarvitaan!
Suosittelenko?
Itselleennauramiskyvyttömille perfektionisteille ja tosikoille en, tai korkeintaan shokkiterapiaksi. Kaikille muille kyllä! Varmasti pimeitä ja liukkaita lenkkipolkuja hauskempi tapa parantaa aerobista kuntoa!
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Liikuntaharrastuksen sivuvaikutuksia
Nyt reilun vuoden aktiivisen liikunnan harrastamisen aikana olen havainnut seuraavia, osin yllättäviäkin, sivuvaikutuksia:
Tavarat ovat kevyempiä. Tämä oli ensimmäinen vaikutus, jonka huomasin konkreettisesti jo viime jouluna, kun piti siirrellä huonekaluja pois joulukuusen tieltä. Enää ennen tajuttoman raskas ompelupöytä ei ollutkaan kovin painava! Muutenkin nykyään nostelen sujuvasti kauppakasseja ja muita tavaroita, jotka ennen olisivat vaatineet huomattavasti enemmän ähkimistä ja puhkimista.
En pelkää ampiaisia niin paljon kuin ennen. Minulla on ampiaisallergia, ja ampiaisen pisto tarkoittaa ihan oikeasti sairaalareissua, joten niitä on oikeasti syytäkin vähän varoa. Viime kesänä kuitenkin totesin, että en koe enää tarvetta juosta karkuun, jos ampiainen tulee viiden metrin säteelle, esimerkiksi samalle terassille. Kun mietin asiaa, ennen olin aina pelännyt, että jos ampiainen tulee niin lähelle, että todella olisi syytä lähteä karkuun, juutun jotenkin paikalleni enkä pääsekään pakoon. Nyt liikuntaharrastuksen myötä tämä pelko on kadonnut.
Osa vanhoista vaatteista on kiristää, osa roikkuu. Tämä on vähemmän mukava sivuvaikutus. Yhdenkin lempifarkut lököttävät jalassa, kun taas pari "siistimpää" paitaa olen joutunut jättämään kaapin pohjalle kiristävien hihojen takia. Toisaalta, tässäpä hyvä syy uudistaa vaatekaappia...
Saa ja pitää syödä enemmän. Kirjoitin jo aikaisemmin ruokarytmistä ja siitä, että ihan oikeasti pitää muistaa syödä lounas, jos iltapäivällä aikoo salille. Pari kuukautta liikuntaharrastuksen aloittamisen jälkeen tosiaan iski tunne, että aina on nälkä, riippumatta siitä mitä on syönyt ja kuinka vähän aikaa sitten. Nyttemmin tämä on kyllä tasaantunut, mutta oikeasti edelleen syön enemmän ja säännöllisemmin kuin ennen.
Rahaa kuluu eri asioihin kuin ennen. Kuluneen vuoden aikana olen laittanut enemmän rahaa kuntosalikorttiin ja jumppavarusteisiin kuin vaikkapa meikkeihin, vaatteisiin ja bilettämiseen, jotka olivat ennen merkittäviä vapaa-ajan rahareikiä. Jos on menossa luennon jälkeen hikijumppaan, ripsivärien ja meikkivoiteiden kanssa pelaaminen tuntuu aika turhalta, eivätkä opiskelijabileiden jatkot yökerhoissa kuulosta niin houkuttelevilta, jos miettii jaksaako sitten huomenna lenkille.
Tavarat ovat kevyempiä. Tämä oli ensimmäinen vaikutus, jonka huomasin konkreettisesti jo viime jouluna, kun piti siirrellä huonekaluja pois joulukuusen tieltä. Enää ennen tajuttoman raskas ompelupöytä ei ollutkaan kovin painava! Muutenkin nykyään nostelen sujuvasti kauppakasseja ja muita tavaroita, jotka ennen olisivat vaatineet huomattavasti enemmän ähkimistä ja puhkimista.
En pelkää ampiaisia niin paljon kuin ennen. Minulla on ampiaisallergia, ja ampiaisen pisto tarkoittaa ihan oikeasti sairaalareissua, joten niitä on oikeasti syytäkin vähän varoa. Viime kesänä kuitenkin totesin, että en koe enää tarvetta juosta karkuun, jos ampiainen tulee viiden metrin säteelle, esimerkiksi samalle terassille. Kun mietin asiaa, ennen olin aina pelännyt, että jos ampiainen tulee niin lähelle, että todella olisi syytä lähteä karkuun, juutun jotenkin paikalleni enkä pääsekään pakoon. Nyt liikuntaharrastuksen myötä tämä pelko on kadonnut.
Osa vanhoista vaatteista on kiristää, osa roikkuu. Tämä on vähemmän mukava sivuvaikutus. Yhdenkin lempifarkut lököttävät jalassa, kun taas pari "siistimpää" paitaa olen joutunut jättämään kaapin pohjalle kiristävien hihojen takia. Toisaalta, tässäpä hyvä syy uudistaa vaatekaappia...
Saa ja pitää syödä enemmän. Kirjoitin jo aikaisemmin ruokarytmistä ja siitä, että ihan oikeasti pitää muistaa syödä lounas, jos iltapäivällä aikoo salille. Pari kuukautta liikuntaharrastuksen aloittamisen jälkeen tosiaan iski tunne, että aina on nälkä, riippumatta siitä mitä on syönyt ja kuinka vähän aikaa sitten. Nyttemmin tämä on kyllä tasaantunut, mutta oikeasti edelleen syön enemmän ja säännöllisemmin kuin ennen.
Rahaa kuluu eri asioihin kuin ennen. Kuluneen vuoden aikana olen laittanut enemmän rahaa kuntosalikorttiin ja jumppavarusteisiin kuin vaikkapa meikkeihin, vaatteisiin ja bilettämiseen, jotka olivat ennen merkittäviä vapaa-ajan rahareikiä. Jos on menossa luennon jälkeen hikijumppaan, ripsivärien ja meikkivoiteiden kanssa pelaaminen tuntuu aika turhalta, eivätkä opiskelijabileiden jatkot yökerhoissa kuulosta niin houkuttelevilta, jos miettii jaksaako sitten huomenna lenkille.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Kaikkeen sitä joutuu: Aikuisbaletti
Journalismin nimissä lintsasin tänään luennolta ja menin ensimmäistä kertaa eläissäni a) yliopistoliikunnan järjestämälle ohjatulle tunnille sekä b) aikuisbalettiin, tai yleensäkään mihinkään balettiin sitten vuoden nakki, jolloin taisin käydä muutaman kerran pikkulasten satubaletissa.
Olen vähän vältellyt kaikenlaista liikuntaa, jossa joutuu liikuttamaan sekä käsiä että jalkoja samaan aikaan, ja pahimmassa tapauksessa musiikin tahtiin. Kuitenkin olen viime aikoina uskaltautunut zumbaan ja bokwaan, jotka molemmat täyttävät em. määritelmät, ja todennut että tanssiliikunta on itseasiassa jopa ihan kivaa.
Aikuisbaletti on siis varmaan lasten alkeisbalettia mutta suunnattu aikuisille, tässä tapauksessa yliopistolaisille.Tunnilla tehtiin lyhyitä liikesarjoja plieitä, jalan ojennuksia ja nostoja, hyppyjä sun muita ymmärtääkseni baletin perusliikkeitä. En saanut paikkaa peilin edestä, joten en tiedä onnistuinko näyttämään sulavaliikkeiseltä balleriinalta (not), mutta kuvittelisin edes osittain pysyneeni mukana. Ennakkoluulo nro 1 murrettu: minulla ei ehkä olekaan kolmea vasenta jalkaa.
Josta pääsemme ennakkoluuloon nro 2: baletti ei ole oikeaa liikuntaa ainakaan näin alkeistasolla, vaan sellaista käsien ojentelua nätisti klassisen musiikin tahtiin. No ei pitänyt paikkaansa tämäkään. Sekä käsiä että jalkoja kyllä ojenneltiin, mutta esimerkiksi grand pliet (esim. tässä videossa kohdassa 1.30) tuottivat jo riittävästi haastetta, ja jalannostot (esim. tässä videossa kohdassa 0.55) jäivät auttamatta puolitiehen. Kun mukaan otettiin vielä lopputunnista hypyt (ei ollut mittaria mutta syke kävi varmaan kevyesti yli 180:ssä), en voi kuin ihmetellä niitä superihmisiä, jotka tekevät tätä ja sata kertaa vaikeampia temppuja kolmen tunnin näytöksinä. Lohduttavaa sentään oli, että ohjaajan mukaan muu ryhmä on harjoitellut samoja liikkeitä jo koko syksyn.
Olen vähän vältellyt kaikenlaista liikuntaa, jossa joutuu liikuttamaan sekä käsiä että jalkoja samaan aikaan, ja pahimmassa tapauksessa musiikin tahtiin. Kuitenkin olen viime aikoina uskaltautunut zumbaan ja bokwaan, jotka molemmat täyttävät em. määritelmät, ja todennut että tanssiliikunta on itseasiassa jopa ihan kivaa.
Aikuisbaletti on siis varmaan lasten alkeisbalettia mutta suunnattu aikuisille, tässä tapauksessa yliopistolaisille.Tunnilla tehtiin lyhyitä liikesarjoja plieitä, jalan ojennuksia ja nostoja, hyppyjä sun muita ymmärtääkseni baletin perusliikkeitä. En saanut paikkaa peilin edestä, joten en tiedä onnistuinko näyttämään sulavaliikkeiseltä balleriinalta (not), mutta kuvittelisin edes osittain pysyneeni mukana. Ennakkoluulo nro 1 murrettu: minulla ei ehkä olekaan kolmea vasenta jalkaa.
Josta pääsemme ennakkoluuloon nro 2: baletti ei ole oikeaa liikuntaa ainakaan näin alkeistasolla, vaan sellaista käsien ojentelua nätisti klassisen musiikin tahtiin. No ei pitänyt paikkaansa tämäkään. Sekä käsiä että jalkoja kyllä ojenneltiin, mutta esimerkiksi grand pliet (esim. tässä videossa kohdassa 1.30) tuottivat jo riittävästi haastetta, ja jalannostot (esim. tässä videossa kohdassa 0.55) jäivät auttamatta puolitiehen. Kun mukaan otettiin vielä lopputunnista hypyt (ei ollut mittaria mutta syke kävi varmaan kevyesti yli 180:ssä), en voi kuin ihmetellä niitä superihmisiä, jotka tekevät tätä ja sata kertaa vaikeampia temppuja kolmen tunnin näytöksinä. Lohduttavaa sentään oli, että ohjaajan mukaan muu ryhmä on harjoitellut samoja liikkeitä jo koko syksyn.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Miksi treenaan osa 2
Aiemmin listasin tärkeimpiä liikuntamotivaationi lähteitä. Terveys, hyvä olo yms. ovat toki hyviä tavoitteita ja kannustimia, mutta käytännössä salille tulee usein lähdettyä hieman vähemmän ylevistä syistä.
1. On tylsää ja kaipaan toimintaa. Eilen en jaksanut odottaa kahvakuulatunnin alkua vaan lähdin salille pari tuntia aikaisemmin, koska ei ollut mitään tekemistä ja nettisurffailu alkoi pitkästyttää.
2. Välttelen tylsiä tehtäviä. Ollaan rehellisiä: tokisi olisin voinut lähteä eilen yliopiston kirjastolle lukemaan tenttiin tai alkaa kirjoittaa romaanianalyysiä. Mutta kyllähän nyt omasta kunnosta huolehtiminen on tärkeämpää kuin esseen naputtelu, eikös? Mihin liittyy, että...
3. ...voin kokea olleeni reipas. En saanut tänään mitään aikaan - eikun, kävinhän salilla ja vieläpä lisäsin kyykkyihin 5 kiloa painoa! Olin tosi ahkera ja aikaansaava! Kukaan ei voi nyt tulla valittamaan siitä, että parvekkeella nuokkuu edelleen paleltuneita kesäyrttejä, pölyt on pyyhkimättä ja tenttikirjat odottavat kassissa jolla toin ne kirjastosta!
4. Ei huvita olla yksin. Yliopisto-opiskelijan elämään kuuluu joskus täyspäiväinen kirjojen ja/tai tietokoneen ääressä istuminen, mikä on välillä melko yksinäistä puuhaa. Joskus lähden ryhmäliikuntatunneille ihan vain siksi, että siellä on muita ihmisiä.
5. Kiloklubin liikuntapäiväkirjaan pitää saada rivi vihreitä neliöitä. Jos joskus väitetään ihmisten keksivän tekosyitä olla liikkumatta, niin tässä on teille tekosyy liikkua. Toisaalta, jos jokin niinkin lapsellinen juttu kuin liikennevalojärjestelmällä toimiva liikuntapäiväkirja netissä motivoi liikkumaan, niin eikös se ole ihan hyvä asia? Toisaalta kyseinen ohjelma on siitä ihan hyvä, että jos vaikka käyn pelkästään nostelemassa puntteja jollain viikolla, se alkaa herjata aerobisen liikunnan puutteesta jne., mikä auttaa valitsemaan lähtisinkö zumbaan vai kahvakuulaan.
1. On tylsää ja kaipaan toimintaa. Eilen en jaksanut odottaa kahvakuulatunnin alkua vaan lähdin salille pari tuntia aikaisemmin, koska ei ollut mitään tekemistä ja nettisurffailu alkoi pitkästyttää.
2. Välttelen tylsiä tehtäviä. Ollaan rehellisiä: tokisi olisin voinut lähteä eilen yliopiston kirjastolle lukemaan tenttiin tai alkaa kirjoittaa romaanianalyysiä. Mutta kyllähän nyt omasta kunnosta huolehtiminen on tärkeämpää kuin esseen naputtelu, eikös? Mihin liittyy, että...
3. ...voin kokea olleeni reipas. En saanut tänään mitään aikaan - eikun, kävinhän salilla ja vieläpä lisäsin kyykkyihin 5 kiloa painoa! Olin tosi ahkera ja aikaansaava! Kukaan ei voi nyt tulla valittamaan siitä, että parvekkeella nuokkuu edelleen paleltuneita kesäyrttejä, pölyt on pyyhkimättä ja tenttikirjat odottavat kassissa jolla toin ne kirjastosta!
4. Ei huvita olla yksin. Yliopisto-opiskelijan elämään kuuluu joskus täyspäiväinen kirjojen ja/tai tietokoneen ääressä istuminen, mikä on välillä melko yksinäistä puuhaa. Joskus lähden ryhmäliikuntatunneille ihan vain siksi, että siellä on muita ihmisiä.
5. Kiloklubin liikuntapäiväkirjaan pitää saada rivi vihreitä neliöitä. Jos joskus väitetään ihmisten keksivän tekosyitä olla liikkumatta, niin tässä on teille tekosyy liikkua. Toisaalta, jos jokin niinkin lapsellinen juttu kuin liikennevalojärjestelmällä toimiva liikuntapäiväkirja netissä motivoi liikkumaan, niin eikös se ole ihan hyvä asia? Toisaalta kyseinen ohjelma on siitä ihan hyvä, että jos vaikka käyn pelkästään nostelemassa puntteja jollain viikolla, se alkaa herjata aerobisen liikunnan puutteesta jne., mikä auttaa valitsemaan lähtisinkö zumbaan vai kahvakuulaan.
tiistai 22. lokakuuta 2013
Rennosti on ruma sana?
Kävin tänään spinningissä, ja juuri ennen tunnin alkua päätin, että tänään otan rennommin, enkä paahda koko tuntia täysillä, koska oli sellainen olo. Tavoite toteutui; ainoastaan viimeisen "ylämäen" poljin (tarkoituksellisesti) niin lujaa, että lopussa todella hengästytti sykemittarikin vilkutteli yli 170:tä. Muun tunnin tein vain sen verran kun tuntui kohtuulliselta.
Tunnin jälkeen iski kuitenkin morkkis: tämähän meni ihan hukkaan, kun en polkenut verenmaku suussa niin että happi loppuu ja jalkalihakset huutavat armoa. Vai menikö? Tein 45 min aerobisen harjoituksen pääasiassa hieman peruskestävyysharjoittelua korkeammilla sykkeillä. Eikös se ole kuitenkin tavan kunnonkohottajille juuri sitä oikeanlaista treeniä? (Lue lisää esim. Fitlandiasta.)
Jostain syystä kuitenkin ajatteluni on kääntynyt siihen, että jos treeni ei mene jaksamisen rajoille, siitä ei ole hyötyä. Kuitekin esim. em. lähteen perusteella suurin osa harjoittelusta kannattaisi olla kohtuutehoista peruskuntoa nostavaa treeniä. Olen jopa alkanut epäillä, että aiemmin mainitsemani takapakki juoksuharrastuksessa johtui juuri peruskunnon puutteessa, eli siitä, että olin vain vetänyt vain kovia lenkkejä ja unohtanut pitkäkestoisen matalatehoisen perushajoittelun.
Toiset tekevät uudenvuodenlupauksia, minä teen syyslupauksen:
a) Muistan kohtuutehoisen harjoittelun merkityksen ja pyrin lisäämään sen määrää.
b) Jos siltä tuntuu, sallin itselleni kevyemmän treenin, vaikka laji olisi sama (kuten tänään).
c) En dissaa itseäni siitä, jos en aina tee täysillä, koska kohdat a ja b.
Liikunnalla on kuitenkin ainakin itselleni tärkeä merkitys stressinhallinnassa ja muutenkin yleisen hyvinvoinnin kannalta, joten sitä on senkin puolesta parempi harrastaa edes kohtuudella, jos ei jaksa täysillä.
Tunnin jälkeen iski kuitenkin morkkis: tämähän meni ihan hukkaan, kun en polkenut verenmaku suussa niin että happi loppuu ja jalkalihakset huutavat armoa. Vai menikö? Tein 45 min aerobisen harjoituksen pääasiassa hieman peruskestävyysharjoittelua korkeammilla sykkeillä. Eikös se ole kuitenkin tavan kunnonkohottajille juuri sitä oikeanlaista treeniä? (Lue lisää esim. Fitlandiasta.)
Jostain syystä kuitenkin ajatteluni on kääntynyt siihen, että jos treeni ei mene jaksamisen rajoille, siitä ei ole hyötyä. Kuitekin esim. em. lähteen perusteella suurin osa harjoittelusta kannattaisi olla kohtuutehoista peruskuntoa nostavaa treeniä. Olen jopa alkanut epäillä, että aiemmin mainitsemani takapakki juoksuharrastuksessa johtui juuri peruskunnon puutteessa, eli siitä, että olin vain vetänyt vain kovia lenkkejä ja unohtanut pitkäkestoisen matalatehoisen perushajoittelun.
Toiset tekevät uudenvuodenlupauksia, minä teen syyslupauksen:
a) Muistan kohtuutehoisen harjoittelun merkityksen ja pyrin lisäämään sen määrää.
b) Jos siltä tuntuu, sallin itselleni kevyemmän treenin, vaikka laji olisi sama (kuten tänään).
c) En dissaa itseäni siitä, jos en aina tee täysillä, koska kohdat a ja b.
Liikunnalla on kuitenkin ainakin itselleni tärkeä merkitys stressinhallinnassa ja muutenkin yleisen hyvinvoinnin kannalta, joten sitä on senkin puolesta parempi harrastaa edes kohtuudella, jos ei jaksa täysillä.
torstai 17. lokakuuta 2013
Kilpailuhenkisyys liikunnassa
Moniin urheilulajeihin kuuluu olennaisena osana kilpaileminen tai ainakin tulosten mittaaminen. Periaatteessa idea on hyvä, näkeepähän oman tasonsa ja on motivaatiota kehittyä. Kuitenkin tavan sunnuntailenkkeilijälle tai -puntinnostelijalle suorituspaineet voivat helposti käydä ahdistaviksi. Oma suhteeni kilpailuhenkisyyteen on ristiriitainen - kilpailuvietti yrittää välillä nostaa päätään, mutta pyrin parhaani mukaan pitämään sitä kurissa. Erityisesti ahdistun, jos minun pitää esitellä taitojani yleisön edessä, jolloin on vaarana mokata julkisesti tai olla kipailussa muita huonompi. Tämän takia olen jättänyt parikin hyvää harrastusta - esimerkiksi lasten luistelukoulusta seuraava askel olisi ollut siirtyä kilpailemaan, jos olisi halunnut jatkaa lajin aktiivista harrastamista. Aika älytöntä, kun puhutaan ala-asteikäisistä lapsista.
Nykyinen liikuntamotivaationi perustuu pitkälti siihen, että kukaan ei kyttää tai mittaa suorituksiani. Paitsi tietenkin minä itse. Haluna kehittyä ja haastaa itseäni, kunhan kukaan muu ei tiedä siitä, eikä pääse arvostelemaan (mahdollisesti puutteellista) kehitystäni. Tässä auttavat vakikuntosalini ihanat ohjaajat; heiltä ei saa ikinä palautetta "kyllä sun pitäisi jaksaa enemmän" (tätäkin olen kuullut muualla) vaan pelkästään kehuja, kun maanantaikahvakuulassa onnistunkin tekemään etuheilautuksen paremmalla tekniikalla tai uutta kuntosaliohjelmaa testatessa kuulemma "huomaa että olen tehnyt ennekin".
Luulisin, että suorituspaineet ja niiden määrä on pitkälti kulttuurinen juttu. Ja niitä lisäävä tai vähentävä kulttuuri voi syntyä ihan yhden kuntosalin sisällä. Sama pätee sinänsä ulkonäköpaineisiin; toisilla saleilla ilmeisesti käy meikattuja tyttöjä piukoissa trikoissa, meillä saa kulkea vanhoissa verkkareissa tukka pystyssä, eikä kukaan katso kahta kertaa.
Palatakseni vielä henkilökohtaiseen kilpailuhenkisyyteeni: Myönnän, että nuorempana minulla oli taipumusta vertailla suorituksiani muihin, ja harmistua, jos en ollutkaan ainakin parhaimmasta päästä. Nykyäänkin myönnän joskus vilkuilevani muita salilla kävijöitä, mutta en enää masennu siitä, jos joku kyykkää kolme kertaa isompien painojen kanssa, vaan ajattelen, että tuo on vaan harjoitellut pidempään. Samoin en ikinä katso paheksuvasti tai huvittuneesti jos joku tekee hauiskääntöä kahden kilon käsipainoilla, koska muistan erittäin elävästi, että tuossa minäkin olin vuosi sitten.
Nykyinen liikuntamotivaationi perustuu pitkälti siihen, että kukaan ei kyttää tai mittaa suorituksiani. Paitsi tietenkin minä itse. Haluna kehittyä ja haastaa itseäni, kunhan kukaan muu ei tiedä siitä, eikä pääse arvostelemaan (mahdollisesti puutteellista) kehitystäni. Tässä auttavat vakikuntosalini ihanat ohjaajat; heiltä ei saa ikinä palautetta "kyllä sun pitäisi jaksaa enemmän" (tätäkin olen kuullut muualla) vaan pelkästään kehuja, kun maanantaikahvakuulassa onnistunkin tekemään etuheilautuksen paremmalla tekniikalla tai uutta kuntosaliohjelmaa testatessa kuulemma "huomaa että olen tehnyt ennekin".
Luulisin, että suorituspaineet ja niiden määrä on pitkälti kulttuurinen juttu. Ja niitä lisäävä tai vähentävä kulttuuri voi syntyä ihan yhden kuntosalin sisällä. Sama pätee sinänsä ulkonäköpaineisiin; toisilla saleilla ilmeisesti käy meikattuja tyttöjä piukoissa trikoissa, meillä saa kulkea vanhoissa verkkareissa tukka pystyssä, eikä kukaan katso kahta kertaa.
Palatakseni vielä henkilökohtaiseen kilpailuhenkisyyteeni: Myönnän, että nuorempana minulla oli taipumusta vertailla suorituksiani muihin, ja harmistua, jos en ollutkaan ainakin parhaimmasta päästä. Nykyäänkin myönnän joskus vilkuilevani muita salilla kävijöitä, mutta en enää masennu siitä, jos joku kyykkää kolme kertaa isompien painojen kanssa, vaan ajattelen, että tuo on vaan harjoitellut pidempään. Samoin en ikinä katso paheksuvasti tai huvittuneesti jos joku tekee hauiskääntöä kahden kilon käsipainoilla, koska muistan erittäin elävästi, että tuossa minäkin olin vuosi sitten.
tiistai 15. lokakuuta 2013
Punttireenailua
 |
| Kuva täältä. |
Tuon ylimääräisen keskivartalotreenin tavoitteena on ryhdin parantaminen, mikä on tietysti tietysti päivät tietokoneella istuvalle opiskelijalle hyvä juttu. Lisäksi aiemmin mainitsemallani crossfit-kurssilla huomasin, että keskivartalon lihasvoimassa olisi todella parantamisen varaa, kun esimerkiksi vapaapainoilla tehtävissä kyykyissä selkä ei millään tahtonut pysyä suorassa. Seuraavan parin kuukauden tavoitteena on siis korjata tämä ongelma!
Ylläoleva kuva taas löytyi sattumalta googlen kuvahausta, mutta tuntui vähän turhankin osuvalta.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Melomaan!
Rauhoituin hieman jo päästyäni rantaan ja todettuani vedenpinnan lähes tyyneksi - ehkä tästä vielä selvitään. Tunnin aluksi kuivaharjoittelimme melan käsittelyä, ja tutustuimme kalustoon (miten tämän muka voisi sanoa ilman kaksimielisyyksiä???) ja sitten siirryimme vesille.
Kun ohjaaja työnsi kajakkini irti rannasta, tapahtui jotain ihmeellistä. Kaikki jännitys katosi, ja yhtäkkiä kylmänharmaa vesi ei tuntunutkaan enää uhkaavalta vaan ystävälliseltä olennolta, joka kyllä kannattelee minua ja pientä venettäni. Vaikka kajakin käsittely - kuten toisiin melojiin törmäämättä oleminen - tuotti aluksi pientä päänvaivaa, itse veden liike ja sen varassa kelluminen tuntui tutulta ja turvalliselta.
Liikunnastakin melominen käy, varsinkin jos onnistuu saamaan tekniikkaa sen verran haltuun, että pystyy laittamaan kajakkiin enemmän vauhtia. Käsi- ja selkälihaksissa tuntui jo vajaan tunnin melonnan jälkeen, eikä reitti edes ollut yhtä pitkä kuin tavallinen hölkkälenkkini. Tunnin lopussa en olisi millään halunnut pois vedestä, vaan viivyttelin viimeisten rantautujien joukossa.
Näin kaukana merenrannasta asuessa purjehdusharrastus on jäänyt vähemmälle, mutta ehkä melonnasta syntyy ensi kesäksi uusi vesilaji, varsinkin kun kuulemma alkeiskurssin käytyä pääsee vaivattomasti lainaamaan seuran kajakkeja pientä käyttömaksua vastaan. Melontakurssille keväällä siis!
 |
| Kuvan soutaja ei liity tapaukseen, mutta tällaisissa maisemissa toivon pääseväni ensi kesänä melomaan. |
perjantai 27. syyskuuta 2013
Kaikenlaista vammailua eli Onko treenitauko maailmanloppu?
Vanhojen blogipostausten perusteella voin arvioida, että nyt on mennyt hieman reilu kuukausi, kun en ole aktiivisesti treenannut salilla enkä lenkkipolulla vaihtelvan sorttisten kremppojen vuoksi. Kuukausi on pitkä aika, jos on tottunut käymään salilla neljä kertaa viikossa.
Täysin liikkumatta en sentään ole ollut, vaan mukaan on mahtunut rauhallista liikuntaa, kuten joogaa, pilatesta ja kävelylenkkejä. Viime viikolla innostuin jo takaisin salille ja kävinkin mm. kahvakuulassa ja kokeilemassa uutuuslajia bokwaa (tästä lisää myöhemmin), mutta sitten iski syysflunssa, joka jatkoi taukoa vielä viikolla.
Kirjoitin jo aiemmin treenaamisen psyykkisistä puolista mm. tässä postauksessa. Tämä pakollinen tauko on laittanut pohtimaan suhdettani liikuntaan vielä lisää. Fiilikset treenitauon aikana ovat olleet ristiriitaiset; alkuun olin ahdistunut siitä etteivät voimat riitä normaaliin tapaan liikkumiseen, sen jälkeen tämä tunne kääntyi jopa vastenmielisyydeksi liikuntaa kohtaan. Luulen, että tämä liittyi siihen, että koin olevani heikompi tai huonompi kun en jaksanut liikkua, ja mielessäni punttisaliin tai sinne menemättömyyteen kulminoitui huono olo, joka oli oikeasti lähtöisin ihan muista asioista. Lisäksi pelkäsin, että kuntoni ja motivaatoini rapistuu olemattomiin, enkä enää ikinä pääse takaisin treenaamisen makuun.
Em. ajatusketjusta pääsin eroon sillä viime viikon kahvakuulatunnilla, jonka jälkeen leijuin euforisessa tilassa vielä seuraavanakin päivänä. Oli hienoa huomata, että muutaman viikon tauko ei ollut palauttanu minua sohvaperunatasolle, vaikka kuula heiluikin ehkä hieman tavallista tahmeammin.Tämän jälkeen flunssakaan ei tuntunut niin pahalta, koska välissä olin jo ehtinyt todeta, että tauon jälkeen salille palaaminen on mahdollista. Toisin sanoen todistin itselleni, että vaikka välillä en pääsisi liikkumaan jonkun krempan takia, se ei ole pysyvä olotila, vaan ainoastaan tilapäinen häiriö. Ja vaikka yhtä vaivaa seuraisi toinen, sali kyllä pysyy paikoillaan minua odottamassa, lopulta sinne voi aina palata ennemmin tai myöhemmin.
Täysin liikkumatta en sentään ole ollut, vaan mukaan on mahtunut rauhallista liikuntaa, kuten joogaa, pilatesta ja kävelylenkkejä. Viime viikolla innostuin jo takaisin salille ja kävinkin mm. kahvakuulassa ja kokeilemassa uutuuslajia bokwaa (tästä lisää myöhemmin), mutta sitten iski syysflunssa, joka jatkoi taukoa vielä viikolla.
Kirjoitin jo aiemmin treenaamisen psyykkisistä puolista mm. tässä postauksessa. Tämä pakollinen tauko on laittanut pohtimaan suhdettani liikuntaan vielä lisää. Fiilikset treenitauon aikana ovat olleet ristiriitaiset; alkuun olin ahdistunut siitä etteivät voimat riitä normaaliin tapaan liikkumiseen, sen jälkeen tämä tunne kääntyi jopa vastenmielisyydeksi liikuntaa kohtaan. Luulen, että tämä liittyi siihen, että koin olevani heikompi tai huonompi kun en jaksanut liikkua, ja mielessäni punttisaliin tai sinne menemättömyyteen kulminoitui huono olo, joka oli oikeasti lähtöisin ihan muista asioista. Lisäksi pelkäsin, että kuntoni ja motivaatoini rapistuu olemattomiin, enkä enää ikinä pääse takaisin treenaamisen makuun.
Em. ajatusketjusta pääsin eroon sillä viime viikon kahvakuulatunnilla, jonka jälkeen leijuin euforisessa tilassa vielä seuraavanakin päivänä. Oli hienoa huomata, että muutaman viikon tauko ei ollut palauttanu minua sohvaperunatasolle, vaikka kuula heiluikin ehkä hieman tavallista tahmeammin.Tämän jälkeen flunssakaan ei tuntunut niin pahalta, koska välissä olin jo ehtinyt todeta, että tauon jälkeen salille palaaminen on mahdollista. Toisin sanoen todistin itselleni, että vaikka välillä en pääsisi liikkumaan jonkun krempan takia, se ei ole pysyvä olotila, vaan ainoastaan tilapäinen häiriö. Ja vaikka yhtä vaivaa seuraisi toinen, sali kyllä pysyy paikoillaan minua odottamassa, lopulta sinne voi aina palata ennemmin tai myöhemmin.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Purjehdusfiilistelyä
Ulkona puiden lehdet alkavat uhkaavasti kellastua, joten paltaanpa hetkeksi kesän purjehdustunnelmiin.
Lähtökuopissa regatan jälkeen Hangossa suuntana Helsinki. Matka taittui kahdessa päivässä, ensimmäisenä päivänä meitä oli kolme ja toisena kaksi, mutta matka taittui sujuvasti hieman lukumääräisesti vajaalla miehistölläkin.
Pärskeitä aurinkoisella Porkkalan selällä. Porkkalan jälkeen päästiin myös jiippailemaan varsin reippaassa tuulessa, ja voin sanoa, että purjehdus todellakin käy urheilusta!
Leppoisampiin tunnelmiin sen sijaan päästiin elokuussa eräällä iltapurjehduksella, jossa käytiin muun muassa ihmettelemässä auringonlaskua Suomenlinnan edustalla.
Molemmilla retkillä veneenä aina yhtä viehättävä Silène III. Lue lisää 6mR-veneistä ja purjehduksesta: http://www.6mr.fi/
Lähtökuopissa regatan jälkeen Hangossa suuntana Helsinki. Matka taittui kahdessa päivässä, ensimmäisenä päivänä meitä oli kolme ja toisena kaksi, mutta matka taittui sujuvasti hieman lukumääräisesti vajaalla miehistölläkin.
Leppoisampiin tunnelmiin sen sijaan päästiin elokuussa eräällä iltapurjehduksella, jossa käytiin muun muassa ihmettelemässä auringonlaskua Suomenlinnan edustalla.
Molemmilla retkillä veneenä aina yhtä viehättävä Silène III. Lue lisää 6mR-veneistä ja purjehduksesta: http://www.6mr.fi/
lauantai 31. elokuuta 2013
Uudet jumpat 5: Jooga
Kiinnostuin nyt loppukesästä joogasta, joka kuuluu myös vakikuntosalini tuntivalikoimaan. Joogaa on monenlaista, mutta tuntikuvauksen perusteella kyseiset tunnit ovat "energistä ja dynaamista" Vinyasa-joogaa. Ennakkokäsitys joogasta hymistelynä ja venyttelynä rikkoutui kerralla, kun ensimmäisen tunnin lopulla reisilihakset huusivat hoosiannaa.
Mitä?
Jooga on ohjaajani mukaan keksitty sitä varten, että ihmiset jaksaisivat olla meditaatioasennossa pidempään, eli toisin sanoen jooga on liikemeditaatiota. Siinä keskeistä on hengitys, keskittyminen ja mielen tyhjentäminen muista asioista. Kuitenkin jooga toimii ehdottomasti myös liikuntana, sillä se vahvistaa kehonhallintaa sekä lihasvoimaa ja lisää liikkuvuutta.
Tunnit koostuvat alun lyhyestä rauhoittumishetkestä, sen jälkeen varsinaisesta harjoituksesta ja loppurentoutuksesta. Harjoitus sisältää sekä dynaamisia liikesarjoja että asanoita, joissa pysytään yhdessä asennossa pidempään paikallaan. Osa liikkeistä tehdään seisten, osa matolla ja yllättävänkin suuri osa kannatellen omaa painoa sekä käsillä että jaloilla, joten ranteet voivat alkuun joutua koville.
Kuten sanoin, joogaa on monenlaista ja siksi myös haastavuustaso vaihtelee. Kuitenkin tarjolla on aina helpompia ja vaikeampia versioita eri liikkeistä, ja oman kehon ja sen rajojen kuuntelu on tärkeää. Kuten ohjaajani sanoi, joogaa ei tehdä väkisin pusertaen, vaan vain sen verran pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Monilla joogasaleilla on myös erikseen alkeiskursseja ja aloittelijoiden ryhmiä, joista kannattaa aloittaa.
Joogassa parasta on sen vaikutus sekä kehoon että mieleen. Kuten pilates, jooga avaa lihasjumeja ja toimii henkisenä rentoutuksena ja tehokkaana stressinpoistona. Lisäksi olen omakohtaisesti todennut sen hyväksi avuksi PMS-oireisiin.
Kenelle?
Joogalajista ja tunnin tasosta riippuen kenelle tahansa. Vakisalini tunnit vaativat jonkin verran lihaskuntoa, jotta liikkeet pystyy kunnolla tekemään, joten kannattaa tiedustella ohjaajalta tunnin tasosta ja sisällöstä. Erityisen hyvin jooga sopii vastapainoksi kuntosaliharjoittelulle, tai mikä ettei myös juoksulle ja vastaaville kestävyyslajeille.
Mitä mukaan?
Tavalliset joustavat sisäliikuntavaatteet, ei kenkiä eikä sukkia. Ota selvää tarvitsetko mukaan oman maton, vai saako niitä lainaan salilta. Joogalajista riippuen tunnilla saattaa tulla kuuma tai sitten ei. Jos olet viluinen, ota lisävaatetta loppurentoutusta varten.
Suosittelenko?
Kyllä! Taas yksi suosikkilaji löydetty!
Mitä?
Jooga on ohjaajani mukaan keksitty sitä varten, että ihmiset jaksaisivat olla meditaatioasennossa pidempään, eli toisin sanoen jooga on liikemeditaatiota. Siinä keskeistä on hengitys, keskittyminen ja mielen tyhjentäminen muista asioista. Kuitenkin jooga toimii ehdottomasti myös liikuntana, sillä se vahvistaa kehonhallintaa sekä lihasvoimaa ja lisää liikkuvuutta.
Tunnit koostuvat alun lyhyestä rauhoittumishetkestä, sen jälkeen varsinaisesta harjoituksesta ja loppurentoutuksesta. Harjoitus sisältää sekä dynaamisia liikesarjoja että asanoita, joissa pysytään yhdessä asennossa pidempään paikallaan. Osa liikkeistä tehdään seisten, osa matolla ja yllättävänkin suuri osa kannatellen omaa painoa sekä käsillä että jaloilla, joten ranteet voivat alkuun joutua koville.
Kuten sanoin, joogaa on monenlaista ja siksi myös haastavuustaso vaihtelee. Kuitenkin tarjolla on aina helpompia ja vaikeampia versioita eri liikkeistä, ja oman kehon ja sen rajojen kuuntelu on tärkeää. Kuten ohjaajani sanoi, joogaa ei tehdä väkisin pusertaen, vaan vain sen verran pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Monilla joogasaleilla on myös erikseen alkeiskursseja ja aloittelijoiden ryhmiä, joista kannattaa aloittaa.
Joogassa parasta on sen vaikutus sekä kehoon että mieleen. Kuten pilates, jooga avaa lihasjumeja ja toimii henkisenä rentoutuksena ja tehokkaana stressinpoistona. Lisäksi olen omakohtaisesti todennut sen hyväksi avuksi PMS-oireisiin.
Kenelle?
Joogalajista ja tunnin tasosta riippuen kenelle tahansa. Vakisalini tunnit vaativat jonkin verran lihaskuntoa, jotta liikkeet pystyy kunnolla tekemään, joten kannattaa tiedustella ohjaajalta tunnin tasosta ja sisällöstä. Erityisen hyvin jooga sopii vastapainoksi kuntosaliharjoittelulle, tai mikä ettei myös juoksulle ja vastaaville kestävyyslajeille.
Mitä mukaan?
Tavalliset joustavat sisäliikuntavaatteet, ei kenkiä eikä sukkia. Ota selvää tarvitsetko mukaan oman maton, vai saako niitä lainaan salilta. Joogalajista riippuen tunnilla saattaa tulla kuuma tai sitten ei. Jos olet viluinen, ota lisävaatetta loppurentoutusta varten.
Suosittelenko?
Kyllä! Taas yksi suosikkilaji löydetty!
tiistai 20. elokuuta 2013
Miksi treenaan sekä hieman tavoitteellisuudesta
Kuten aiemmin kirjoitin, sunnuntaina tuli vedettyä hieman överi lenkki senhetkiseen kuntoon nähden. Tämä todella sai ajattelmaan, ja pohtimaan aika keskeistä mutta helposti unohtuvaa kysymystä: miksi yleensäkin harrastan liikuntaa?
Sunnuntaina lenkille lähdön suurin syy oli se, että olin viime viikolla juossut sitä ennen vasta yhden lenkin. Koska olin ehtinyt ajatella, että treenaisin ensi kevään Naisten kympille tms., ajattelin, että pitäähän sitä nyt mennä, vaikka olo oli kaikkea muuta kuin liikuntamyöteinen. Lenkilläkään en tajunnut suosiolla vaihtaa kävelyyn tai kääntyä takaisin, vaan hammasta purren juoksin suunnittelemani matkan, pienillä kävelypätkillä tauotettuna sentään.
Toki yleensä ottaen on hyvä asettaa itselleen tiettyjä tavoitteita treenin suhteen. Jos pysyy pelkästään nk. mukavuusalueella, ei välttämättä koskaan tule juostua kahta lyhtypylvään väliä pidempää matkaa tai nosteltua yli kolmen kilon käsipainoja, eli toisin sanoen kunto ei kehity. Kuitenkin tavoitteita tai suunniteltua treeniohjelmaa ei - kuten nyt kantapään kautta totesin - kannata tuijottaa silmät ummessa, vaan kuunnella myös oman kehon viestejä. Kaikkein surkuhupaisinta on, että juuri edellisenä päivänä olin jo kirjoittanut aiheesta. Tunnettu fakta on, että kunto kasvaa parhaiten, kun harjoitteluun yhdistetään sopiva määrä lepoa.
Motivaatio, eli se miksi viitsii juosta vaikkei perässä roiku leijonaa jne., syntyy useista tekijöistä. Alla listattuna tärkeimmät omat motivaation lähteeni:
1. Treenaaminen on kivaa. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta ihan oikeasti raudan nosteleminen, juokseminen tai spinningpyörän polkeminen on kivaa. Olen koukussa tunteeseen, kuinka lihakset lämpiävät, syke kiihtyy ja adrenaliini tai mikäliekään virtaa elimistöön. Lisäksi on mahtavaa, kun jaksaa tehdä hauiskäännön kilon isommalla painolla kuin viimeksi, juosta vielä ne viimeiset 200 metriä, tai taipuu pilatestunnilla liikkeen vaikeampaan variaatioon.
2. Haluan olla hyvässä kunnossa. Myönnän, että tähän liittyy terveysetujen lisäksi myös ulkonäöllinen, ja toki käytännöllinenkin, puoli. Liikuntaharrastuksen myötä pyörämatkat yliopistolle taittuvat kevyemmin, kauppakassit eivät paina niin paljon portaissa ja farkut istuvat paremmin jalkaan. Lisäksi hiljattain on julkaistu kai useampiakin tutkimuksia, joissa riittävä lihaskunto on todettu jopa elopainoa merkittävämmäksi tekijäksi ihmisen terveyden kannalta. Tämän kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä juosta kymppiä tai nostaa 50 kiloa penkistä.
3. Siitä tulee hyvä olo. Vihjeeksi kaikille aloitteville juoksijoille: mitä enemmän keittää sen parempi lenkki. Liikunta toimii tehokkaasti stressinpoistokeinona ja sen jälkeen on yleensä sekä piristynyt että rentoutunut. Tämä kuitenkin toimii vain, jos liikunta on nautinto, ei pakko.
Tämä kirjoitus on ensisijaisesti muistutuksena itselleni, varsinkin kohdista 1 ja 3. Kuten blogin kuvauskin kuuluu, tarkoitukseni on etsiä liikunan iloa ja hyvinvointia. Veren maku suussa treenaaminen tai liikunnan muuttaminen jälleen yhdeksi suoritettavaksi asiaksi ei kuulu tähän. Ja todennäköisesti se Naisten kymppikin onnistuu ilman kuutta treeniä viikossa.
Sunnuntaina lenkille lähdön suurin syy oli se, että olin viime viikolla juossut sitä ennen vasta yhden lenkin. Koska olin ehtinyt ajatella, että treenaisin ensi kevään Naisten kympille tms., ajattelin, että pitäähän sitä nyt mennä, vaikka olo oli kaikkea muuta kuin liikuntamyöteinen. Lenkilläkään en tajunnut suosiolla vaihtaa kävelyyn tai kääntyä takaisin, vaan hammasta purren juoksin suunnittelemani matkan, pienillä kävelypätkillä tauotettuna sentään.
Toki yleensä ottaen on hyvä asettaa itselleen tiettyjä tavoitteita treenin suhteen. Jos pysyy pelkästään nk. mukavuusalueella, ei välttämättä koskaan tule juostua kahta lyhtypylvään väliä pidempää matkaa tai nosteltua yli kolmen kilon käsipainoja, eli toisin sanoen kunto ei kehity. Kuitenkin tavoitteita tai suunniteltua treeniohjelmaa ei - kuten nyt kantapään kautta totesin - kannata tuijottaa silmät ummessa, vaan kuunnella myös oman kehon viestejä. Kaikkein surkuhupaisinta on, että juuri edellisenä päivänä olin jo kirjoittanut aiheesta. Tunnettu fakta on, että kunto kasvaa parhaiten, kun harjoitteluun yhdistetään sopiva määrä lepoa.
Motivaatio, eli se miksi viitsii juosta vaikkei perässä roiku leijonaa jne., syntyy useista tekijöistä. Alla listattuna tärkeimmät omat motivaation lähteeni:
1. Treenaaminen on kivaa. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta ihan oikeasti raudan nosteleminen, juokseminen tai spinningpyörän polkeminen on kivaa. Olen koukussa tunteeseen, kuinka lihakset lämpiävät, syke kiihtyy ja adrenaliini tai mikäliekään virtaa elimistöön. Lisäksi on mahtavaa, kun jaksaa tehdä hauiskäännön kilon isommalla painolla kuin viimeksi, juosta vielä ne viimeiset 200 metriä, tai taipuu pilatestunnilla liikkeen vaikeampaan variaatioon.
2. Haluan olla hyvässä kunnossa. Myönnän, että tähän liittyy terveysetujen lisäksi myös ulkonäöllinen, ja toki käytännöllinenkin, puoli. Liikuntaharrastuksen myötä pyörämatkat yliopistolle taittuvat kevyemmin, kauppakassit eivät paina niin paljon portaissa ja farkut istuvat paremmin jalkaan. Lisäksi hiljattain on julkaistu kai useampiakin tutkimuksia, joissa riittävä lihaskunto on todettu jopa elopainoa merkittävämmäksi tekijäksi ihmisen terveyden kannalta. Tämän kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä juosta kymppiä tai nostaa 50 kiloa penkistä.
3. Siitä tulee hyvä olo. Vihjeeksi kaikille aloitteville juoksijoille: mitä enemmän keittää sen parempi lenkki. Liikunta toimii tehokkaasti stressinpoistokeinona ja sen jälkeen on yleensä sekä piristynyt että rentoutunut. Tämä kuitenkin toimii vain, jos liikunta on nautinto, ei pakko.
Tämä kirjoitus on ensisijaisesti muistutuksena itselleni, varsinkin kohdista 1 ja 3. Kuten blogin kuvauskin kuuluu, tarkoitukseni on etsiä liikunan iloa ja hyvinvointia. Veren maku suussa treenaaminen tai liikunnan muuttaminen jälleen yhdeksi suoritettavaksi asiaksi ei kuulu tähän. Ja todennäköisesti se Naisten kymppikin onnistuu ilman kuutta treeniä viikossa.
maanantai 19. elokuuta 2013
Uudet jumpat 4: Crossfit
Vakikuntosalini yhteyteen avattiin hiljattain crossfit-sali, ja kun jäsenille alkeiskurssin hinta oli vain 25 euroa, innostuin kokeilemaan uutta lajia. Kurssi oli sinänsä lyhyt, mutta siinä sai jo melko hyvän käsityksen crossfitista.
Mitä?
Crossfit on voimaharjoittelua ja aerobista harjoittelua yhdistävä laji, jossa liikkeet tehdään omaa kehonpainoa, kahvakuulia, levytankoja, palloja jne. hyödyntäen. Harjoitukset ovat kokonaisvaltaisia ja usein intervallimaisia niin, että esimerkiksi aina 3 minuuttia tehdään täysillä töitä ja sitten palautellaan minuutti. Monet harjoitukset ovat myös kuntopiirimäisiä, eli liikkeestä toiseen vaihdetaan lennosta ilman taukoja. Tämä nostaa sykkeen korkealle samalla, kun harjoitellaan tehokkaasti lihaskuntoa.
Alkeiskurssin tunneilla keskityttiin myös lihashuoltoon ja lämmittelyyn, mutta kuulemma vakitunneilla nämä jäävät osittain osallistujien omalle vastuulle. Suuri osa liikkeistä oli sinänsä yksinkertaisia ja tuttuja, kuten punnerruksia, kyykkyjä, lankkuja ja näiden muunnelmia, mutta joitakin kokonaan uusiakin löytyi.
Crossfit, tai ainakin tämä kurssi jolla itse kävin, vaatii jonkin verran pohjakuntoa, mutta useimmista liikkeistä on myös helpotettuja versioita. Esimerkiksi leuanvetoa harjoiteltiin apukuminauhojen ja korokelaatikoiden avulla. Teknisesti laji on yksinkertainen, mutta tunneille osallistuminen edellyttää peruskurssin käymistä, jotta liikkeet ovat varmasti tuttuja.
Kenelle?
Jos kaipaat tehokasta ja vauhdikasta treeniä, crossfit on oikea laji. Alkeiskurssilla oppii tarvittavat tekniikat, mutta en välttämättä suosittelisi crossfitia aivan nollasta liikunnan aloittajalle, sillä treenit ovat suhteellisen rankkoja.
Mitä mukaan?
Normaalit jumppavaatteet, sisäliikuntakengät, juomapullo ja hikipyyhe. Kannattaa syödä jotain ennen treeniä, ettei puhti lopu kesken alhaisen verensokerin vuoksi.
Suosittelenko?
Aktiivisisesti liikuntaa harrastaville kyllä! Mukavaa ja tehokasta vaihtelua tavalliseen kuntosalitreeniin.
Liikunnan aloittelijoille varauksella; ota selvää sopivatko oman kuntosalisi crossfit-peruskurssit kuntotasoosi, ja varmista, että kurssilla on riittävästi aikaa perustekniikoiden, kuten kyykkyjen ja punnerrusten harjoitteluun, jos ne eivät ole ennestään tuttuja.
Mitä?
Crossfit on voimaharjoittelua ja aerobista harjoittelua yhdistävä laji, jossa liikkeet tehdään omaa kehonpainoa, kahvakuulia, levytankoja, palloja jne. hyödyntäen. Harjoitukset ovat kokonaisvaltaisia ja usein intervallimaisia niin, että esimerkiksi aina 3 minuuttia tehdään täysillä töitä ja sitten palautellaan minuutti. Monet harjoitukset ovat myös kuntopiirimäisiä, eli liikkeestä toiseen vaihdetaan lennosta ilman taukoja. Tämä nostaa sykkeen korkealle samalla, kun harjoitellaan tehokkaasti lihaskuntoa.
Alkeiskurssin tunneilla keskityttiin myös lihashuoltoon ja lämmittelyyn, mutta kuulemma vakitunneilla nämä jäävät osittain osallistujien omalle vastuulle. Suuri osa liikkeistä oli sinänsä yksinkertaisia ja tuttuja, kuten punnerruksia, kyykkyjä, lankkuja ja näiden muunnelmia, mutta joitakin kokonaan uusiakin löytyi.
Crossfit, tai ainakin tämä kurssi jolla itse kävin, vaatii jonkin verran pohjakuntoa, mutta useimmista liikkeistä on myös helpotettuja versioita. Esimerkiksi leuanvetoa harjoiteltiin apukuminauhojen ja korokelaatikoiden avulla. Teknisesti laji on yksinkertainen, mutta tunneille osallistuminen edellyttää peruskurssin käymistä, jotta liikkeet ovat varmasti tuttuja.
Kenelle?
Jos kaipaat tehokasta ja vauhdikasta treeniä, crossfit on oikea laji. Alkeiskurssilla oppii tarvittavat tekniikat, mutta en välttämättä suosittelisi crossfitia aivan nollasta liikunnan aloittajalle, sillä treenit ovat suhteellisen rankkoja.
Mitä mukaan?
Normaalit jumppavaatteet, sisäliikuntakengät, juomapullo ja hikipyyhe. Kannattaa syödä jotain ennen treeniä, ettei puhti lopu kesken alhaisen verensokerin vuoksi.
Suosittelenko?
Aktiivisisesti liikuntaa harrastaville kyllä! Mukavaa ja tehokasta vaihtelua tavalliseen kuntosalitreeniin.
Liikunnan aloittelijoille varauksella; ota selvää sopivatko oman kuntosalisi crossfit-peruskurssit kuntotasoosi, ja varmista, että kurssilla on riittävästi aikaa perustekniikoiden, kuten kyykkyjen ja punnerrusten harjoitteluun, jos ne eivät ole ennestään tuttuja.
Ylikunnossa ?!
Kuluneena viikonloppuna ihmettelin, kuinka olo on todella nuutunut ja pitkien yöunienkin jälkeen tuntui väsyttävän kuin herätys olisi ollut aamukuudelta. Kun eilen vielä tavallisella juoksulenkillä sykkeet pomppasivat heti pilviin ja jalat tuntuivat lähinnä lyijystä tehdyiltä, epäilen vahvasti, että kyse on liian treenaamisen aiheuttamsta rasitustilasta, joka tunnetaan myös ylikuntona.
Kiloklubista löytyvän artikkelin mukaan sekä oireet että olosuhteet täsmäisivät ylikuntoon. Laskeskelin, että olen elokuun aikana pitänyt vain neljä lepopäivää liikunnasta, ja viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet (sinänsä mainiolla) crossfit-kurssilla ja tenttiin lukiessa, minkä lisäksi olen hoitanut tavalliset työni ja harrastanut reilusti muutakin liikuntaa. Eli ei ihme jos stressitasokin on ollut hieman korkealla.
Siispä tänään keskityn liikunnan tai opiskelun sijasta bloggaamiseen ja Leena Lehtolaisen dekkariin. Huomenna käyn hieronnassa, ja vasta keskiviikkona harkitsen salille lähtemistä, jos olo tuntuu taas riittävän reippaalta. Oli syy mikä tahansa, niin viesti on selvä: ota nyt tyttö vähän huilia välillä.
Lue lisää ylikunnosta ja stressinhallinnasta:
Kiloklubi.fi: Ylikunto voi vaivata tavallistakin liikkujaa
Kuntoplus: Kuntoile stressaamatta
Kuntoplus: Stressi pois joogaamalla
Kiloklubista löytyvän artikkelin mukaan sekä oireet että olosuhteet täsmäisivät ylikuntoon. Laskeskelin, että olen elokuun aikana pitänyt vain neljä lepopäivää liikunnasta, ja viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet (sinänsä mainiolla) crossfit-kurssilla ja tenttiin lukiessa, minkä lisäksi olen hoitanut tavalliset työni ja harrastanut reilusti muutakin liikuntaa. Eli ei ihme jos stressitasokin on ollut hieman korkealla.
Siispä tänään keskityn liikunnan tai opiskelun sijasta bloggaamiseen ja Leena Lehtolaisen dekkariin. Huomenna käyn hieronnassa, ja vasta keskiviikkona harkitsen salille lähtemistä, jos olo tuntuu taas riittävän reippaalta. Oli syy mikä tahansa, niin viesti on selvä: ota nyt tyttö vähän huilia välillä.
Lue lisää ylikunnosta ja stressinhallinnasta:
Kiloklubi.fi: Ylikunto voi vaivata tavallistakin liikkujaa
Kuntoplus: Kuntoile stressaamatta
Kuntoplus: Stressi pois joogaamalla
lauantai 17. elokuuta 2013
Kuinka liikunnasta tulee tapa
Olen todella miettinyt, miten yhtäkkiä aloin harrastaa liikuntaa näinkin paljon. Siis todellakin kerrasta satunnaisia-sunnuntaikävelyjä -tasolta käyn-vähintään-kolme-kertaa-viikossa-punttiksella -ihmiseksi. Luulen keksineeni muutamia olennaisia seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet tähän.
1. Motivaatio. Tämän päivän Karjalainen uutisoi Jyväskylän yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jonka mukaan liikunnallinen aktiivisuus saattaa riippua osittain geeneistä. Kuitenkin liikunnan säännöllisyyteen ja liikuntaharrastusten pysyvyyteen vaikutti tutkimuksen mukaan erityisesti sisäinen motivaatio, eli se että liikuntaa harrastetaan liikunnan ilosta, eikä siksi että joku käskee tai tuntuu että niin pitäisi tehdä.
2. Sopivan liikuntamuodon löytäminen. Liikunnan ilon ja sitä kautta motivaation kannalta olennaista on, että löytää itselleen sopivan liikuntamuodon. Kaikista ei tule maratoonareita, painonnostajia tai zumbaajia, mutta lajilla ei ole väliä, kunhan liikuntaa harrastaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, omalle liikuntaharrastukselleni olennainen alkusysäys oli sopivan kuntosalin löytäminen. Toisille se voi olla kiva harrastusseura, sopiva jalkapallojoukkue tai vaikka kiinnostus käydä ihmettelemässä lähimetsän kasveja ja eläimiä kävelylenkeillä.
3. Liikunnan sovittaminen arkeen. On myös yksilöllistä, ja riippuu toki lajistakin, milloin liikunnan harrastaminen onnistuu parhaiten.
Aamu-unisen kannattaa suosiolla unohtaa ennen töihinlähtöä lenkillä käyminen, kun taas iltapäivisin väsynyt voi hyvin harrastaa liikuntaa aamuisin. Jos kuntosali on lähempänä työ- tai opiskelupaikkaa kuin kotia, sinne voi tulla helpommin mentyä, jos pakkaa treenikamat mukaan jo aamulla ja menee suoraan töiden tai luentojen jälkeen salille. Toinen taas kaipaa rentoutumishetken töiden jälkeen ennen liikuntaa. Joillekin sopii säännölliseen aikatauluun sidottu liikunta, kuten joukkueen treenit joka tiistai ja torstai kello 18, toiselle taas se, että liikuntaa voi harrastaa juuri silloin kuin itse huvittaa.
Itse ajoitan liikunnan mieluiten alkuiltaan, niin että pääsen sen jälkeen suoraan suihkuun tai saunaan, ja voin sen jälkeen loppuillan rentoutua, kun päivän velvollisuudet on hoidettu jo aikaisemmin.
Tärkeintä on lajin valitseminen ja liikunnan aikatauluttaminen niin, että se ei tunnu ylimääräiseltä rasitteelta, vaan kivalta harrastukselta, jonne on mukava ja helppo mennä.
4. Ajattele itseäisi liikunnallisena ihmisenä. Sisäisen motivaation vahvistamiseen auttaa ainakin oman kokemukseni mukaan mielikuvaharjoittelu. Jos liikunta on vain väline esimerkiksi painonpudotukseen, varsinainen liikunnan ilo voi jäädä vähäiseksi, ja jos em. väitöstutkimusta on uskominen, liikuntaharrastus loppua lyhyeen. Sen sijaan, jos ajattelee itsensä alusta asti reippaana ja liikunnallisena ihmisenä, ja käyttää mielessään itsestään adjektiiveja kuten reipas, vahva, nopea, timmi ja sisukas, eikä esimerkiksi lihava, hidas jne., motivaatio liikkumiseen vahvistuu. Ihmisellä on taipumus saattaa tekonsa ja ajatuksensa yhteneväisiksi, joten jos aktiivisesti ajattelet olevasi tosi urheilullinen, sinun on "pakko" myös harrastaa urheilua poistaaksesi tekojen ja ajatusten välinen ristiriita.
Jos siis näet kuntosalilla jonkun nostelevan kolme kertaa enemmän rautaa kuin sinä, tai lenkkipolulla joku pyyhältää ohitsesi, älä ajattele, että olenpa huonompi kuin tuo, vaan vielä minäkin jaksan!
5. Usko, että pystyt siihen. Itse aloitin juoksemisen viime keväänä lähes nollatasosta niin, että yksinkertaisesti päätin alkaa juosta. Ajattelin, että kyllä minäkin onnistun, kun kerran kaikki muutkin juoksevat. Ensimmäisellä lenkillä taisin juosta enintään 200 metrin pätkiä, mutta tällä viikolla hölkkäsin melkein koko muutaman kilometrin vakilenkin yhteen putkeen. Harvalla ihmisellä on oikeasti liikuntaa estävää vammaa tms. joten liikkumattomuus lähtee ainoastaan omasta korvienvälistä, samoin liikkuminen ja liikuntaharrastuksen ylläpitäminen.
6. Ole armollinen itsellesi. Moni lupaavasti alkava liikuntaharrastus kaatuu siihen, että itseltä ja omilta suorituksilta vaaditaan heti alkuun liikaa. Ehkä huonoin neuvo, jonka ikinä olen kuullut, oli eräältä kuntosaliohjaajalta, joka sanoi, että salilla on käytävä vähintään kolmesti viikossa, jotta siitä on mitään hyötyä. Tottakai kaikesta liikunnasta on hyötyä ja iloa enemmän kuin sohvalla makaamisesta! En enää käy kyseisellä salilla.
Muista myös, että ei ole pakko jos ei jaksa. On luonnollista, että välillä liikuntaa tulee taukoja, jos on muita kiireitä tai yksinkertaisesti kaipaa lepoa. Samoin on tavallista, että välillä tulee pieniä takapakkeja, eikä joka kerta kahvakuula nouse yhtä kevyesti tai askel luista yhtä sutjakkaasti. Älä silti lannistu, vaan ymmärrä se viestinä keholtasi, että kaipaat välillä hieman huilia. Todennäköisesti taas pian alkaa tehdä mieli takaisin liikuntaharrastuksen pariin, eikä kenenkään kunto romutu viikon tai parin tauon aikana.
1. Motivaatio. Tämän päivän Karjalainen uutisoi Jyväskylän yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jonka mukaan liikunnallinen aktiivisuus saattaa riippua osittain geeneistä. Kuitenkin liikunnan säännöllisyyteen ja liikuntaharrastusten pysyvyyteen vaikutti tutkimuksen mukaan erityisesti sisäinen motivaatio, eli se että liikuntaa harrastetaan liikunnan ilosta, eikä siksi että joku käskee tai tuntuu että niin pitäisi tehdä.
2. Sopivan liikuntamuodon löytäminen. Liikunnan ilon ja sitä kautta motivaation kannalta olennaista on, että löytää itselleen sopivan liikuntamuodon. Kaikista ei tule maratoonareita, painonnostajia tai zumbaajia, mutta lajilla ei ole väliä, kunhan liikuntaa harrastaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, omalle liikuntaharrastukselleni olennainen alkusysäys oli sopivan kuntosalin löytäminen. Toisille se voi olla kiva harrastusseura, sopiva jalkapallojoukkue tai vaikka kiinnostus käydä ihmettelemässä lähimetsän kasveja ja eläimiä kävelylenkeillä.
3. Liikunnan sovittaminen arkeen. On myös yksilöllistä, ja riippuu toki lajistakin, milloin liikunnan harrastaminen onnistuu parhaiten.
Aamu-unisen kannattaa suosiolla unohtaa ennen töihinlähtöä lenkillä käyminen, kun taas iltapäivisin väsynyt voi hyvin harrastaa liikuntaa aamuisin. Jos kuntosali on lähempänä työ- tai opiskelupaikkaa kuin kotia, sinne voi tulla helpommin mentyä, jos pakkaa treenikamat mukaan jo aamulla ja menee suoraan töiden tai luentojen jälkeen salille. Toinen taas kaipaa rentoutumishetken töiden jälkeen ennen liikuntaa. Joillekin sopii säännölliseen aikatauluun sidottu liikunta, kuten joukkueen treenit joka tiistai ja torstai kello 18, toiselle taas se, että liikuntaa voi harrastaa juuri silloin kuin itse huvittaa.
Itse ajoitan liikunnan mieluiten alkuiltaan, niin että pääsen sen jälkeen suoraan suihkuun tai saunaan, ja voin sen jälkeen loppuillan rentoutua, kun päivän velvollisuudet on hoidettu jo aikaisemmin.
Tärkeintä on lajin valitseminen ja liikunnan aikatauluttaminen niin, että se ei tunnu ylimääräiseltä rasitteelta, vaan kivalta harrastukselta, jonne on mukava ja helppo mennä.
4. Ajattele itseäisi liikunnallisena ihmisenä. Sisäisen motivaation vahvistamiseen auttaa ainakin oman kokemukseni mukaan mielikuvaharjoittelu. Jos liikunta on vain väline esimerkiksi painonpudotukseen, varsinainen liikunnan ilo voi jäädä vähäiseksi, ja jos em. väitöstutkimusta on uskominen, liikuntaharrastus loppua lyhyeen. Sen sijaan, jos ajattelee itsensä alusta asti reippaana ja liikunnallisena ihmisenä, ja käyttää mielessään itsestään adjektiiveja kuten reipas, vahva, nopea, timmi ja sisukas, eikä esimerkiksi lihava, hidas jne., motivaatio liikkumiseen vahvistuu. Ihmisellä on taipumus saattaa tekonsa ja ajatuksensa yhteneväisiksi, joten jos aktiivisesti ajattelet olevasi tosi urheilullinen, sinun on "pakko" myös harrastaa urheilua poistaaksesi tekojen ja ajatusten välinen ristiriita.
Jos siis näet kuntosalilla jonkun nostelevan kolme kertaa enemmän rautaa kuin sinä, tai lenkkipolulla joku pyyhältää ohitsesi, älä ajattele, että olenpa huonompi kuin tuo, vaan vielä minäkin jaksan!
5. Usko, että pystyt siihen. Itse aloitin juoksemisen viime keväänä lähes nollatasosta niin, että yksinkertaisesti päätin alkaa juosta. Ajattelin, että kyllä minäkin onnistun, kun kerran kaikki muutkin juoksevat. Ensimmäisellä lenkillä taisin juosta enintään 200 metrin pätkiä, mutta tällä viikolla hölkkäsin melkein koko muutaman kilometrin vakilenkin yhteen putkeen. Harvalla ihmisellä on oikeasti liikuntaa estävää vammaa tms. joten liikkumattomuus lähtee ainoastaan omasta korvienvälistä, samoin liikkuminen ja liikuntaharrastuksen ylläpitäminen.
6. Ole armollinen itsellesi. Moni lupaavasti alkava liikuntaharrastus kaatuu siihen, että itseltä ja omilta suorituksilta vaaditaan heti alkuun liikaa. Ehkä huonoin neuvo, jonka ikinä olen kuullut, oli eräältä kuntosaliohjaajalta, joka sanoi, että salilla on käytävä vähintään kolmesti viikossa, jotta siitä on mitään hyötyä. Tottakai kaikesta liikunnasta on hyötyä ja iloa enemmän kuin sohvalla makaamisesta! En enää käy kyseisellä salilla.
Muista myös, että ei ole pakko jos ei jaksa. On luonnollista, että välillä liikuntaa tulee taukoja, jos on muita kiireitä tai yksinkertaisesti kaipaa lepoa. Samoin on tavallista, että välillä tulee pieniä takapakkeja, eikä joka kerta kahvakuula nouse yhtä kevyesti tai askel luista yhtä sutjakkaasti. Älä silti lannistu, vaan ymmärrä se viestinä keholtasi, että kaipaat välillä hieman huilia. Todennäköisesti taas pian alkaa tehdä mieli takaisin liikuntaharrastuksen pariin, eikä kenenkään kunto romutu viikon tai parin tauon aikana.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Miksi hyötyliikunta ei ole avain onneen
Monesti liikuntaa aloitteleville ja varsinkin laihduttaville ihmisille sanotaan, että harrasta mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa, kävele portaat, mene kauppaan pyörällä jne., tiedätte kyllä rimssun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on tietty joukko ihmisiä, joille hyötyliikunta ei yksinkertaisesti sovi.
Kuten viisaat lehtorimme yliopistossa ovat opettaneet, määritellään ensin käsite hyötyliikunta. Ymmärrän tässä kirjoituksessa hyötyliikunnan arkisiin askareisiin tai toimintoihin liitetyksi fyysiseksi aktiivisuudeksi, joka on rasittavuudeltaan normaalia arkipuuhastelua haastavampaa. Ensimmäisessä kappaleessa tulikin jo pari esimerkkiä.
Idea on periaatteessa yksinkertainen ja hyväkin: lisäämällä fyysisiä aktiviteetteja jokapäiväiseen elämään ikäänkuin "huomaamatta" saadaan aikaan jossain määrin vastaavia terveyshyötyjä kuin nk. täsmäliikunnalla (= varta vasten harrastettu liikunta, kuten jumppa tai lenkki).
Kuitenkin käytännössä monella meistä on työ, joka vaatii tiettyä ulkoista edustavuutta, painavat kirjastonkirjat tai läppäri mukana raahattavana, kengät jotka eivät pidä vettä loskakelissä kävellessä, farkut jotka alkavat hiertää hikoontuessa ja niin edelleen. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka ovat jo portaiden kävelyn tai vartin pyörämatkan jälkeen hikisiä, naama punaisena ja hiukset pystyssä, vaikka suoritus ei edes olisi ollut omaan kuntoon nähden erityisen rasittava. Kuten voitte arvata, en halua saapua tapaamiseen, töihin, luennolle tai muuallekaan em. tilassa, parhaassa tapauksessa vielä niskat painavan kassin mutkalle vääntäminä tai hiukset pyöräilysadeviitan päätä pitkin liimaamina ja meikit pitkit poskia levinneinä. Heikko lähtökunto ja ylipaino, eli ne tilanteet joissa hyötyliikuntaa usein suositellaan, voivat helposti vielä lisätä hyötyliikunnan epämukavuutta entisestään.
Toisin sanoen hyötyliikunta helposti saattaa aiheuttaa hetkellisesti enemmän epämukavuutta kuin koettu mahdollinen terveyshyöty. Tämä voi heikentää liikuntamotivaatiota ja luoda mielikuvaa liikunnan epämukavuudesta ja hankaluudesta, pahimmillaan jopa saada ajattelmaan, että olenpa epäliikunallinen ihminen, kun en jaksa portaita kävellä, tuskin punttisalilla käymisestäkään tulee mitään.
Olen kuitenkin itsekin ollut istumatyössä, ja tunnistan päätetyön aiheuttamat vaivat, kuten lihasjäykkyydet, päänsäryn ja väsymyksen. Nämä kuitenkin mielestäni helpottavat paremmin kohdennetulla taukojumpalla kuin perinteisellä hyötyliikunalla, johon on usein myös suhteellisen vähän tilaisuuksia työpäivän aikana. Taukojumpan tavoite on saada veri kiertämään jäsenissä ja poistaa staattisia jännitystiloja, eikä nostaa sykettä korkealle tai saada hikeä pintaan. Sen sijaan että kävisit juoksemassa portaat ylös alas, esimerkiksi pyörittele käsiä tuulimyllytyylillä, mene pari kertaa kyykkyyn ylös, pyöristele ja ojentele selkää ja venyttele kevyesti koko kroppa läpi. Netistä löytyy runsaasti ohjeita.
En voi enkä halua kiistää sitä tosiasiaa, että liikunnan lisääminen päivittäiseen elämään edistää terveyttä. Silti mielestäni kunnon kohottamisen voi hyvällä omallatunnolla jättää erikseen sitä varten varatulle ajalle, ja hyötyliikuntaa harrastaa vain sen verran kuin omaan kuntotasoon tuntuu kohtuulliselta ja mukavalta. Nyt kun itse olen kohta vuoden harrastanut usein raskastehoistakin liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, esimerkiksi muutaman kilometrin pyöräily ei enää tunnu rasitteelta tai epämukavalta kuten joskus ennen. Sen sijaan, kun yläasteaikana poljin joka aamu ja iltapäivä 2,5 km koulumatkaa, mäet tuntuivat vielä ysiluokallakin yhtä raskailta, ja olin vakuuttunut, ettei minusta ole ikinä urheilijaksi.
Kuten varmaan olette jo huomanneet, puhun pitkälti omasta kokemuksesta. Ihmisiä on erilaisia, ja ymmärrän, että toisille nimenomaan hyötyliikunta on "se juttu" kunnon kohottamiseen. Haluan kuitenkin tuoda oman näkökulmani esille päästääkseni luultavasti hyvin monet entisen itseni kaltaiset ihmiset turhasta syyllisyydestä, joka tulee hissin tai auton valitsemisesta jalkojen sijaan.
Hyötyliikunnan sijaan haluaisinkin puhua arkiaktiivisuudesta, johon voidaan laskea mukaan kävely- tai pyörämatkojen lisäksi viikottainen täsmäliikunta, taukojumpat ja kaikenainen myös mieltä virkistävä aktiivisuus, vaikka se olisi ristisanojen ratkomista tai teatterissa käymistä.
Kuten viisaat lehtorimme yliopistossa ovat opettaneet, määritellään ensin käsite hyötyliikunta. Ymmärrän tässä kirjoituksessa hyötyliikunnan arkisiin askareisiin tai toimintoihin liitetyksi fyysiseksi aktiivisuudeksi, joka on rasittavuudeltaan normaalia arkipuuhastelua haastavampaa. Ensimmäisessä kappaleessa tulikin jo pari esimerkkiä.
Idea on periaatteessa yksinkertainen ja hyväkin: lisäämällä fyysisiä aktiviteetteja jokapäiväiseen elämään ikäänkuin "huomaamatta" saadaan aikaan jossain määrin vastaavia terveyshyötyjä kuin nk. täsmäliikunnalla (= varta vasten harrastettu liikunta, kuten jumppa tai lenkki).
Kuitenkin käytännössä monella meistä on työ, joka vaatii tiettyä ulkoista edustavuutta, painavat kirjastonkirjat tai läppäri mukana raahattavana, kengät jotka eivät pidä vettä loskakelissä kävellessä, farkut jotka alkavat hiertää hikoontuessa ja niin edelleen. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka ovat jo portaiden kävelyn tai vartin pyörämatkan jälkeen hikisiä, naama punaisena ja hiukset pystyssä, vaikka suoritus ei edes olisi ollut omaan kuntoon nähden erityisen rasittava. Kuten voitte arvata, en halua saapua tapaamiseen, töihin, luennolle tai muuallekaan em. tilassa, parhaassa tapauksessa vielä niskat painavan kassin mutkalle vääntäminä tai hiukset pyöräilysadeviitan päätä pitkin liimaamina ja meikit pitkit poskia levinneinä. Heikko lähtökunto ja ylipaino, eli ne tilanteet joissa hyötyliikuntaa usein suositellaan, voivat helposti vielä lisätä hyötyliikunnan epämukavuutta entisestään.
Toisin sanoen hyötyliikunta helposti saattaa aiheuttaa hetkellisesti enemmän epämukavuutta kuin koettu mahdollinen terveyshyöty. Tämä voi heikentää liikuntamotivaatiota ja luoda mielikuvaa liikunnan epämukavuudesta ja hankaluudesta, pahimmillaan jopa saada ajattelmaan, että olenpa epäliikunallinen ihminen, kun en jaksa portaita kävellä, tuskin punttisalilla käymisestäkään tulee mitään.
Olen kuitenkin itsekin ollut istumatyössä, ja tunnistan päätetyön aiheuttamat vaivat, kuten lihasjäykkyydet, päänsäryn ja väsymyksen. Nämä kuitenkin mielestäni helpottavat paremmin kohdennetulla taukojumpalla kuin perinteisellä hyötyliikunalla, johon on usein myös suhteellisen vähän tilaisuuksia työpäivän aikana. Taukojumpan tavoite on saada veri kiertämään jäsenissä ja poistaa staattisia jännitystiloja, eikä nostaa sykettä korkealle tai saada hikeä pintaan. Sen sijaan että kävisit juoksemassa portaat ylös alas, esimerkiksi pyörittele käsiä tuulimyllytyylillä, mene pari kertaa kyykkyyn ylös, pyöristele ja ojentele selkää ja venyttele kevyesti koko kroppa läpi. Netistä löytyy runsaasti ohjeita.
En voi enkä halua kiistää sitä tosiasiaa, että liikunnan lisääminen päivittäiseen elämään edistää terveyttä. Silti mielestäni kunnon kohottamisen voi hyvällä omallatunnolla jättää erikseen sitä varten varatulle ajalle, ja hyötyliikuntaa harrastaa vain sen verran kuin omaan kuntotasoon tuntuu kohtuulliselta ja mukavalta. Nyt kun itse olen kohta vuoden harrastanut usein raskastehoistakin liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, esimerkiksi muutaman kilometrin pyöräily ei enää tunnu rasitteelta tai epämukavalta kuten joskus ennen. Sen sijaan, kun yläasteaikana poljin joka aamu ja iltapäivä 2,5 km koulumatkaa, mäet tuntuivat vielä ysiluokallakin yhtä raskailta, ja olin vakuuttunut, ettei minusta ole ikinä urheilijaksi.
Kuten varmaan olette jo huomanneet, puhun pitkälti omasta kokemuksesta. Ihmisiä on erilaisia, ja ymmärrän, että toisille nimenomaan hyötyliikunta on "se juttu" kunnon kohottamiseen. Haluan kuitenkin tuoda oman näkökulmani esille päästääkseni luultavasti hyvin monet entisen itseni kaltaiset ihmiset turhasta syyllisyydestä, joka tulee hissin tai auton valitsemisesta jalkojen sijaan.
Hyötyliikunnan sijaan haluaisinkin puhua arkiaktiivisuudesta, johon voidaan laskea mukaan kävely- tai pyörämatkojen lisäksi viikottainen täsmäliikunta, taukojumpat ja kaikenainen myös mieltä virkistävä aktiivisuus, vaikka se olisi ristisanojen ratkomista tai teatterissa käymistä.
tiistai 13. elokuuta 2013
Uudet jumpat 3: Spinning
Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa spinningissä, joten tulipa mieleen kirjoittaa siitäkin. Spinning on suosittu, mutta selvästi monille sitä kokeilemattomille hieman hämärä laji, joten tässä pieni selvitys asiasta.
Mitä?
Spining tarkoittaa ohjattua sisäpyöräilyä. Spinningpyörä muistuttaa pitkälti tavallista kuntopyörää (tai tavallista polkupyörää lukuunottamatta sitä, ettei se liiku eteenpäin vaan seisoo telineessä). Erona useimpiin kuntopyöriin kuitenkin on fillarin eturenkaan paikalla pyörivä painava pyörä, joka saa polkemiseen aikaan samankaltaisen vauhdin ja liikkeen jatkuvuuden tunteen kuin oikeaa pyörää polkiessa. Vastus on säädettävissä kuten tavallisessa kuntopyörässäkin.
Spinning-tuntien teho perustuu intervalliharjoitteluun ja jalkalihasten monipuoliseen harjoittamiseen ajoasentoja vaihtelemalla. Tunnilla saatetaan polkea vaikkapa "ylämäkiä" jolloin vastusta lisätään tasaisesti tai "spurtteja" jolloin poljetaan lyhyt aika mahdollisimman nopeasti. Osa ajasta poljetaan polkimilla seisten ja osa satulassa istuen, ja seisoma-asennolle on useita variaatioita, jotka rasittavat eri lihaksia jaloissa. Meidän salilla 45 minuutin perusspinningtunti sisältää yleensä kolme noin 10 minuutin ns. työosuutta, jolloin poljetaan täysillä esimerkiksi em. tekniikoita käyttäen, ja välissä pidetään lyhyet palauttelut, joiden aikana vastuksen saa tiputtaa nollille.
Monilla saleilla on tarjolla myös yhdistelmätunteja, joista osa on spinningiä ja osa esimerkiksi lihaskuntoharjoittelua. Esimerkiksi tunnin nimi ylävartalo-spinning EI siis tarkoita, että pyörää polkiessa samalla heiluteltaisiin käsipainoja, vaan että ensin poljetaan esimerkiksi puoli tuntia, ja sitten siirrytään jumppasaliin lopputunniksi treenaamaan ylävartalon lihaksia.
Kenelle?
Spinningin hyviä puolia on se, että vastuksen voi koko ajan säätää täysin itse, joten se sopii kaikentasoisille liikkujille. Jos kaipaat teknisesti helppoa mutta tehokasta aerobista harjoittelua, kannattaa kokeilla spinningiä! Kuulemma laji sopii myös niille, joiden polvet eivät kestä juoksemisen aiheuttamaa tärähtelyä.
Mitä mukaan?
Joustavat ja kevyet sisäliikuntavaatteet, tukevat kengät, hikipyyhe ja iso vesipullo. Tässä tulee todellakin hiki! Jos omistat sykemittarin, se kannattaa myös napata mukaan, sillä spinningin teho perustuu pitkälti sykkeen vaihteluihin, ja niitä on ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista seurata myös tunnin aikana. Myytävänä on myös erikseen spinningiin tarkoitettuja kenkiä, mutta alkuun pääsee hyvin tavallisilla lenkkareilla tai sisäpelikengillä.
Suosittelenko?
Kannattaa ainakin kokeilla! Ymmärrän että jonkun mielestä spinning voi olla tylsää ja kova musiikki ja vieressä hikoilevat polkijat ahdistavia, mutta itse pidän spinningistä. Se on helppo vaihtoehto myös sadepäivinä, jos ei huvita lähteä lenkille. Älä kuitenkaan ahnehdi heti ensimmäisellä tunnilla liian kovia vastuksia, jottei into lopu kesken. Spinning on juuri niin raskasta kuin siitä itse teet, eikä kukaan muu tiedä kuinka jyrkkä tai loiva "ylämäkesi" on.
Mitä?
Spining tarkoittaa ohjattua sisäpyöräilyä. Spinningpyörä muistuttaa pitkälti tavallista kuntopyörää (tai tavallista polkupyörää lukuunottamatta sitä, ettei se liiku eteenpäin vaan seisoo telineessä). Erona useimpiin kuntopyöriin kuitenkin on fillarin eturenkaan paikalla pyörivä painava pyörä, joka saa polkemiseen aikaan samankaltaisen vauhdin ja liikkeen jatkuvuuden tunteen kuin oikeaa pyörää polkiessa. Vastus on säädettävissä kuten tavallisessa kuntopyörässäkin.
Spinning-tuntien teho perustuu intervalliharjoitteluun ja jalkalihasten monipuoliseen harjoittamiseen ajoasentoja vaihtelemalla. Tunnilla saatetaan polkea vaikkapa "ylämäkiä" jolloin vastusta lisätään tasaisesti tai "spurtteja" jolloin poljetaan lyhyt aika mahdollisimman nopeasti. Osa ajasta poljetaan polkimilla seisten ja osa satulassa istuen, ja seisoma-asennolle on useita variaatioita, jotka rasittavat eri lihaksia jaloissa. Meidän salilla 45 minuutin perusspinningtunti sisältää yleensä kolme noin 10 minuutin ns. työosuutta, jolloin poljetaan täysillä esimerkiksi em. tekniikoita käyttäen, ja välissä pidetään lyhyet palauttelut, joiden aikana vastuksen saa tiputtaa nollille.
Monilla saleilla on tarjolla myös yhdistelmätunteja, joista osa on spinningiä ja osa esimerkiksi lihaskuntoharjoittelua. Esimerkiksi tunnin nimi ylävartalo-spinning EI siis tarkoita, että pyörää polkiessa samalla heiluteltaisiin käsipainoja, vaan että ensin poljetaan esimerkiksi puoli tuntia, ja sitten siirrytään jumppasaliin lopputunniksi treenaamaan ylävartalon lihaksia.
Kenelle?
Spinningin hyviä puolia on se, että vastuksen voi koko ajan säätää täysin itse, joten se sopii kaikentasoisille liikkujille. Jos kaipaat teknisesti helppoa mutta tehokasta aerobista harjoittelua, kannattaa kokeilla spinningiä! Kuulemma laji sopii myös niille, joiden polvet eivät kestä juoksemisen aiheuttamaa tärähtelyä.
Mitä mukaan?
Joustavat ja kevyet sisäliikuntavaatteet, tukevat kengät, hikipyyhe ja iso vesipullo. Tässä tulee todellakin hiki! Jos omistat sykemittarin, se kannattaa myös napata mukaan, sillä spinningin teho perustuu pitkälti sykkeen vaihteluihin, ja niitä on ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista seurata myös tunnin aikana. Myytävänä on myös erikseen spinningiin tarkoitettuja kenkiä, mutta alkuun pääsee hyvin tavallisilla lenkkareilla tai sisäpelikengillä.
Suosittelenko?
Kannattaa ainakin kokeilla! Ymmärrän että jonkun mielestä spinning voi olla tylsää ja kova musiikki ja vieressä hikoilevat polkijat ahdistavia, mutta itse pidän spinningistä. Se on helppo vaihtoehto myös sadepäivinä, jos ei huvita lähteä lenkille. Älä kuitenkaan ahnehdi heti ensimmäisellä tunnilla liian kovia vastuksia, jottei into lopu kesken. Spinning on juuri niin raskasta kuin siitä itse teet, eikä kukaan muu tiedä kuinka jyrkkä tai loiva "ylämäkesi" on.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Uudet jumpat 2: Hot pilates
Olin pari viikkoa sitten Helsingissä, ja sadepäivän ajankuluksi kävin testaamassa hot pilatesta. Idea on sama kuin hot joogassa, eli harjoitus tehdään 38-asteiseksi lämmitetyssä huoneessa.
Pilastesta olen harrastanut omalla kuntosalilla koko viime talven, ja todella pidän lajista. Liikkeet tehdään rauhallisesti oman hengityksen tahtiin, ja suurin osa niistä on joko liikkuvuutta lisääviä tai keskivartaloa vahvistavia. Pilates toimi talvella myös hyvin viikottaisena rauhoittumis- ja stressinpoistohetkenä.
Mitä?
Hot pilates -tunti oli kestoltaan tuplat oman kuntosalin pilatestunteihin verrattuna, mutta aika meni yllättävän nopeasti. Ensivaikutelma kuumasta huoneesta oli tunkkainen ja hienhajuinen, mutta joko ilmanvaihto lähti pyörimään tai siihen tottui, koska tunnin aikana happea kuitenkin tuntui riittävän. Liikkeet olivat osittain haastavampia kuin omalla kuntosalillani, ja lämmin olisi varmaan tullut normaalissa jumppasalissakin; lämmitetyssä huoneessa lopputunnista hiki virtasi kaikilla. Pääasiassa kuitenkin tekniikka ja liikkeet olivat hyvin samankaltaisia kuin "tavallisilla" pilatestunneilla.
Tunnilla käytettiin apuvälineenä pilatesrengasta, joka on kumilla päällystetty jonkin verran joustava rengas, ja voidaan esimerkiksi asettaa polvien tai nilkkojen väliin liikkeen tehon lisäämiseksi. Omalla salillani apuvälineenä on käytetty usein myös palloa, joka toimii osittain samalla idealla.
Lämmön vaikutus tuntui jossain määrin rentouttavana ja lihaksia pehmentävänä, eikä ainakaan näin hidastempoisessa liikunnassa mitenkään ahdistavalta tai väsyttävältä. Voisin kuvitella, että lämmitetty huone toimisi vielä paremmin enemmän venyttelyyn ja liikkuvuuteen keskittyvällä tunnilla, tällä kertaa kun tunti painottui lihaskuntoon.
Kenelle?
Pilates sopii kaikille ikä- ja kuntotasoon katsomatta, mutta kannattaa valita alkuun ryhmä tai alkeiskurssi, jossa esimerkiksi hengitystekniikka ja syvien lihasten käyttö selitetään kunnolla. Erityisesti toimii keskivartalonhallinnan lisäämiseen ja palauttavana treeninä rankemman liikunnan jälkeen.
Mitä mukaan?
Hot pilatekseen mahdollisimman kevyet ja joustavat vaatteet; esimerkiksi minishortsit ja kevyt hihaton toppi toimi oikein hyvin. Lisäksi riittävän iso hikipyyhe ja juomapullo. Tarkista onko salilla mattoja vai tarvitsetko oman maton mukaan. Tavalliselle pilatestunnille kannattaa pukeutua lämpimämmin kuin normaaliin jumppaan, sillä tunnilla harvoin tulee kuuma.
Suosittelenko?
Pilatesta sinänsä varauksetta kaikille! Hot pilatesta kannattaa kokeilla jos kaipaat eksotiikkaa. Jos sitä järjestettäisiin kotipaikkakunnallani, saattaisin käydä useamminkin.
Pilastesta olen harrastanut omalla kuntosalilla koko viime talven, ja todella pidän lajista. Liikkeet tehdään rauhallisesti oman hengityksen tahtiin, ja suurin osa niistä on joko liikkuvuutta lisääviä tai keskivartaloa vahvistavia. Pilates toimi talvella myös hyvin viikottaisena rauhoittumis- ja stressinpoistohetkenä.
Mitä?
Hot pilates -tunti oli kestoltaan tuplat oman kuntosalin pilatestunteihin verrattuna, mutta aika meni yllättävän nopeasti. Ensivaikutelma kuumasta huoneesta oli tunkkainen ja hienhajuinen, mutta joko ilmanvaihto lähti pyörimään tai siihen tottui, koska tunnin aikana happea kuitenkin tuntui riittävän. Liikkeet olivat osittain haastavampia kuin omalla kuntosalillani, ja lämmin olisi varmaan tullut normaalissa jumppasalissakin; lämmitetyssä huoneessa lopputunnista hiki virtasi kaikilla. Pääasiassa kuitenkin tekniikka ja liikkeet olivat hyvin samankaltaisia kuin "tavallisilla" pilatestunneilla.
Tunnilla käytettiin apuvälineenä pilatesrengasta, joka on kumilla päällystetty jonkin verran joustava rengas, ja voidaan esimerkiksi asettaa polvien tai nilkkojen väliin liikkeen tehon lisäämiseksi. Omalla salillani apuvälineenä on käytetty usein myös palloa, joka toimii osittain samalla idealla.
Lämmön vaikutus tuntui jossain määrin rentouttavana ja lihaksia pehmentävänä, eikä ainakaan näin hidastempoisessa liikunnassa mitenkään ahdistavalta tai väsyttävältä. Voisin kuvitella, että lämmitetty huone toimisi vielä paremmin enemmän venyttelyyn ja liikkuvuuteen keskittyvällä tunnilla, tällä kertaa kun tunti painottui lihaskuntoon.
Kenelle?
Pilates sopii kaikille ikä- ja kuntotasoon katsomatta, mutta kannattaa valita alkuun ryhmä tai alkeiskurssi, jossa esimerkiksi hengitystekniikka ja syvien lihasten käyttö selitetään kunnolla. Erityisesti toimii keskivartalonhallinnan lisäämiseen ja palauttavana treeninä rankemman liikunnan jälkeen.
Mitä mukaan?
Hot pilatekseen mahdollisimman kevyet ja joustavat vaatteet; esimerkiksi minishortsit ja kevyt hihaton toppi toimi oikein hyvin. Lisäksi riittävän iso hikipyyhe ja juomapullo. Tarkista onko salilla mattoja vai tarvitsetko oman maton mukaan. Tavalliselle pilatestunnille kannattaa pukeutua lämpimämmin kuin normaaliin jumppaan, sillä tunnilla harvoin tulee kuuma.
Suosittelenko?
Pilatesta sinänsä varauksetta kaikille! Hot pilatesta kannattaa kokeilla jos kaipaat eksotiikkaa. Jos sitä järjestettäisiin kotipaikkakunnallani, saattaisin käydä useamminkin.
Uudet jumpat 1: Kahvakuula
Kahvakuulailussa ei sinänsä ole minulle enää mitään uutta, itseasiassa se oli ensimmäinen ryhmäliikuntatunti, jota menin kuntosalilla kokeilemaan. Kuitenkin kun nyt ajattelin kirjoittaa kokeilemistani jumpista ja ryhmäliikuntatunneista, tästä tuntui luontevalta aloittaa.
Mitä?
Kahvakuulatunti on, kuten nimikin sanoo, tunti jolla liikkeet tehdään kahvakuulan avulla. Ainakin meidän salilla tunteja on 45 ja 30 min mittaisia. Puolen tunnin jumpasta oli aikoinaan hyvä aloittaa, mutta nykyisin 45 minuuttia tuntuu ihan hyvältä kestolta. Jumpan alussa on lyhyt aerobic-tyylinen lämmittely ilman kahvakuulaa, sitten lämmittäviä liikkeitä kuulan kanssa, tämän jälkeen varsinainen lihaskunto-osuus ja lopuksi venyttely.
Kahvakuulailu eroaa esimerkiksi bodypumpista ja muista perinteisemmistä lihaskuntojumpista siten, että se on huomattavasti dynaamisempaa ja vauhdikkaampaa, kun monissa liikkeissä käytetään kuulaa "heilurina". Sarjat tehdään aikaa vastaan, eli esimerkiksi yhtä liikettä tehdään minuutin ajan niin monta kertaa kuin ehtii ja jaksaa, eikä tiettyä määrää toistoja. Ainakin itselleni tämä sopii erittäin hyvin, sillä en aina pysy mukana pumpin määrätyssä tahdissa.
Liikkeet ovat enimmäkseen suhteellisen yksikertaisia, mutta monet niistä vaativat - ja toisaalta kehittävät - koko vartalon hallintaa. Aloittelijakin pysyy hyvin mukana, kunhan valitsee alkuun riittävän kevyen kuulan ja tekee liikkeet riittävän rauhallisesti omaan tahtiinsa.
Kahvakuula on myös erittäin kätevä ja monipuolinen kotitreeniväline. Jos olet itse ostamassa kahvakuulaa, suosittelen liikuntaa aloittelevalle naisihmiselle 6 kg:n kuulaa, enemmän esimerkiksi punttisalilla käyneelle 8-10 kg:ta.
Kenelle?
Sopii kaikille liikunnan aloittajista kokeneisiin urheilijoihin. Ei kuitenkaan ehkä selkävaivaisille, sillä jotkut liikkeistä saattavat rasittaa selkää, jollei keskivartalon hallinta ole täysin kunnossa.
Mitä mukaan?
Kahvakuulatunnille käyvät normaalit jumppavaatteet ja sisäliikuntakengät. Hiki tässä tulee joten juomapullo ja hikipyyhe mukaan! Pyyhe on tärkeä, jotta voit myös välillä kuivata käsiä ja kuulaa, ettei ote ala lipsumaan. Käsikorut ja ranteessa oleva sykemittari voivat olla tiellä joissakin liikkeissä.
Suosittelenko?
Kyllä! Kaikille jotka haluavat hauskan, vauhdikkaan ja suhteellisen yksinkertaisen lihaskuntotreenin. Kahvakuulailu kehittää monipuolisesti niin lihaksia, koordinaatiota, liikkuvuutta kuin aerobistakin kuntoa. Kannattaa aloittaa ohjatuilta tunneilta ennen kuulan ostamista kotiin, jotta tekniikka on varmasti hallussa.
Mitä?
Kahvakuulatunti on, kuten nimikin sanoo, tunti jolla liikkeet tehdään kahvakuulan avulla. Ainakin meidän salilla tunteja on 45 ja 30 min mittaisia. Puolen tunnin jumpasta oli aikoinaan hyvä aloittaa, mutta nykyisin 45 minuuttia tuntuu ihan hyvältä kestolta. Jumpan alussa on lyhyt aerobic-tyylinen lämmittely ilman kahvakuulaa, sitten lämmittäviä liikkeitä kuulan kanssa, tämän jälkeen varsinainen lihaskunto-osuus ja lopuksi venyttely.
Kahvakuulailu eroaa esimerkiksi bodypumpista ja muista perinteisemmistä lihaskuntojumpista siten, että se on huomattavasti dynaamisempaa ja vauhdikkaampaa, kun monissa liikkeissä käytetään kuulaa "heilurina". Sarjat tehdään aikaa vastaan, eli esimerkiksi yhtä liikettä tehdään minuutin ajan niin monta kertaa kuin ehtii ja jaksaa, eikä tiettyä määrää toistoja. Ainakin itselleni tämä sopii erittäin hyvin, sillä en aina pysy mukana pumpin määrätyssä tahdissa.
Liikkeet ovat enimmäkseen suhteellisen yksikertaisia, mutta monet niistä vaativat - ja toisaalta kehittävät - koko vartalon hallintaa. Aloittelijakin pysyy hyvin mukana, kunhan valitsee alkuun riittävän kevyen kuulan ja tekee liikkeet riittävän rauhallisesti omaan tahtiinsa.
Kahvakuula on myös erittäin kätevä ja monipuolinen kotitreeniväline. Jos olet itse ostamassa kahvakuulaa, suosittelen liikuntaa aloittelevalle naisihmiselle 6 kg:n kuulaa, enemmän esimerkiksi punttisalilla käyneelle 8-10 kg:ta.
Kenelle?
Sopii kaikille liikunnan aloittajista kokeneisiin urheilijoihin. Ei kuitenkaan ehkä selkävaivaisille, sillä jotkut liikkeistä saattavat rasittaa selkää, jollei keskivartalon hallinta ole täysin kunnossa.
Mitä mukaan?
Kahvakuulatunnille käyvät normaalit jumppavaatteet ja sisäliikuntakengät. Hiki tässä tulee joten juomapullo ja hikipyyhe mukaan! Pyyhe on tärkeä, jotta voit myös välillä kuivata käsiä ja kuulaa, ettei ote ala lipsumaan. Käsikorut ja ranteessa oleva sykemittari voivat olla tiellä joissakin liikkeissä.
Suosittelenko?
Kyllä! Kaikille jotka haluavat hauskan, vauhdikkaan ja suhteellisen yksinkertaisen lihaskuntotreenin. Kahvakuulailu kehittää monipuolisesti niin lihaksia, koordinaatiota, liikkuvuutta kuin aerobistakin kuntoa. Kannattaa aloittaa ohjatuilta tunneilta ennen kuulan ostamista kotiin, jotta tekniikka on varmasti hallussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)