lauantai 3. elokuuta 2013

Lähtötilanne

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, aloitin aktiivisen liikunnan harrastamisen noin vuosi sitten kun liityin paikalliselle naisten kuntosalille. Tätä ennen olen toki harrastanut kaikenlaista liikunnallista ratsastuksesta ringetteen, mutten ikinä liikuntaa liikunnan vuoksi, vaan koska hepat on söpöjä tai pelaaminen kivaa. Näin ollen endorfiinit sun muut olivat minulle täysin vieras käsite, enkä todellakaan voinut ymmärtää miten jollekin voi tulla hyvä olo juoksemisesta, jos siihen ei sisälly pallon kiinniottamista tai muuta vastaavaa "mielekästä" sisältöä.

En edelleenkään tiedä mitä silloin viime syksynä oikeastaan tapahtui, mutta hyvin pian huomasin lähteväni kuntosalille - siis nostelemaan rautaesineitä ilman mitään muuta tarkoitusta kuin nostella rautaesineitä - vain siksi että se on kivaa. Viime keväänä löysin itseni jopa hölkkäämästä pitkin lenkkipolkuja ihan vaan huvikseen.  Nykyään urheilu toimii minulle myös nollauksena, hetkenä jolloin ei tarvitse ajatella yksittäis-t:n astevaihtelua tai kognitiivista kertomusteoriaa, ja siksi en haluakaan päivittäisiin harrastuksiini lajeja, jotka vaativat erityistä osaamista tai taktikointia. Kuitenkin kokeilen mielelläni erilaisia ryhmäliikuntatunteja yms., mistä kirjoittelen myöhemmin lisää.

Olen ollut kasvissyöjä jo yli viisi vuotta, ja sinänsä perus ruuanlaitto on minulla hyvin hallussa. Kuitenkin nyt liikuntaharrastuksen aloitettuani totesin pian, että entinen ruokarytmini, johon kuului aamiainen ja iltaruoka, ja siinä välissä päivän aikana milloin mitäkin ja pahimmillaan ei mitään, ei todellakaan toimi enää. Jos on syönyt päivän aikana vain aamupalan ja "lounaaksi" yhden soijajugurtin ja banaanin, ei jaksa nostella puntteja viiden jälkeen. Tämän vuoksi yhtenä tavoitteenani on säännöllinen ruokarytmi ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Palaan myös tähän asiaan myöhemmin.

Tarkoituksellisena linjanvetona, ja myös koska tämä EI ole painonpudotusblogi, en julkaise mittojani tai mitään ennen-jälkeen-valokuvia tms. Tavoitteenani ei ole mikään puntarissa tai mittanauhalla näkyvä lukema, eikä tietynlainen peilikuva, vaan oma subjektiivinen hyvinvointi, jota ei millään ulkoisella keinolla voi mitata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti