Miksi hyötyliikunta ei ole avain onneen

Monesti liikuntaa aloitteleville ja varsinkin laihduttaville ihmisille sanotaan, että harrasta mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa, kävele portaat, mene kauppaan pyörällä jne., tiedätte kyllä rimssun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on tietty joukko ihmisiä, joille hyötyliikunta ei yksinkertaisesti sovi.

Kuten viisaat lehtorimme yliopistossa ovat opettaneet, määritellään ensin käsite hyötyliikunta. Ymmärrän tässä kirjoituksessa hyötyliikunnan arkisiin askareisiin tai toimintoihin liitetyksi fyysiseksi aktiivisuudeksi, joka on rasittavuudeltaan normaalia arkipuuhastelua haastavampaa. Ensimmäisessä kappaleessa tulikin jo pari esimerkkiä.
Idea on periaatteessa yksinkertainen ja hyväkin: lisäämällä fyysisiä aktiviteetteja jokapäiväiseen elämään ikäänkuin "huomaamatta" saadaan aikaan jossain määrin vastaavia terveyshyötyjä kuin nk. täsmäliikunnalla (= varta vasten harrastettu liikunta, kuten jumppa tai lenkki).

Kuitenkin käytännössä monella meistä on työ, joka vaatii tiettyä ulkoista edustavuutta, painavat kirjastonkirjat tai läppäri mukana raahattavana, kengät jotka eivät pidä vettä loskakelissä kävellessä, farkut jotka alkavat hiertää hikoontuessa ja niin edelleen. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka ovat jo portaiden kävelyn tai vartin pyörämatkan jälkeen hikisiä, naama punaisena ja hiukset pystyssä, vaikka suoritus ei edes olisi ollut omaan kuntoon nähden erityisen rasittava. Kuten voitte arvata, en halua saapua tapaamiseen, töihin, luennolle tai muuallekaan em. tilassa, parhaassa tapauksessa vielä niskat painavan kassin mutkalle vääntäminä tai hiukset pyöräilysadeviitan päätä pitkin liimaamina ja meikit pitkit poskia levinneinä. Heikko lähtökunto ja ylipaino, eli ne tilanteet joissa hyötyliikuntaa usein suositellaan, voivat helposti vielä lisätä hyötyliikunnan epämukavuutta entisestään.

Toisin sanoen hyötyliikunta helposti saattaa aiheuttaa hetkellisesti enemmän epämukavuutta kuin koettu mahdollinen terveyshyöty. Tämä voi heikentää liikuntamotivaatiota ja luoda mielikuvaa liikunnan epämukavuudesta ja hankaluudesta, pahimmillaan jopa saada ajattelmaan, että olenpa epäliikunallinen ihminen, kun en jaksa portaita kävellä, tuskin punttisalilla käymisestäkään tulee mitään.

Olen kuitenkin itsekin ollut istumatyössä, ja tunnistan päätetyön aiheuttamat vaivat, kuten lihasjäykkyydet, päänsäryn ja väsymyksen. Nämä kuitenkin mielestäni helpottavat paremmin kohdennetulla taukojumpalla kuin perinteisellä hyötyliikunalla, johon on usein myös suhteellisen vähän tilaisuuksia työpäivän aikana. Taukojumpan tavoite on saada veri kiertämään jäsenissä ja poistaa staattisia jännitystiloja, eikä nostaa sykettä korkealle tai saada hikeä pintaan. Sen sijaan että kävisit juoksemassa portaat ylös alas, esimerkiksi pyörittele käsiä tuulimyllytyylillä, mene pari kertaa kyykkyyn ylös, pyöristele ja ojentele selkää ja venyttele kevyesti koko kroppa läpi. Netistä löytyy runsaasti ohjeita.

En voi enkä halua kiistää sitä tosiasiaa, että liikunnan lisääminen päivittäiseen elämään edistää terveyttä. Silti mielestäni kunnon kohottamisen voi hyvällä omallatunnolla jättää erikseen sitä varten varatulle ajalle, ja hyötyliikuntaa harrastaa vain sen verran kuin omaan kuntotasoon tuntuu kohtuulliselta ja mukavalta. Nyt kun itse olen kohta vuoden harrastanut usein raskastehoistakin liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, esimerkiksi muutaman kilometrin pyöräily ei enää tunnu rasitteelta tai epämukavalta kuten joskus ennen. Sen sijaan, kun yläasteaikana poljin joka aamu ja iltapäivä 2,5 km koulumatkaa, mäet tuntuivat vielä ysiluokallakin yhtä raskailta, ja olin vakuuttunut, ettei minusta ole ikinä urheilijaksi.

Kuten varmaan olette jo huomanneet, puhun pitkälti omasta kokemuksesta. Ihmisiä on erilaisia, ja ymmärrän, että toisille nimenomaan hyötyliikunta on "se juttu" kunnon kohottamiseen. Haluan kuitenkin tuoda oman näkökulmani esille päästääkseni luultavasti hyvin monet entisen itseni kaltaiset ihmiset turhasta syyllisyydestä, joka tulee hissin tai auton valitsemisesta jalkojen sijaan.

Hyötyliikunnan sijaan haluaisinkin puhua arkiaktiivisuudesta, johon voidaan laskea mukaan kävely- tai pyörämatkojen lisäksi viikottainen täsmäliikunta, taukojumpat ja kaikenainen myös mieltä virkistävä aktiivisuus, vaikka se olisi ristisanojen ratkomista tai teatterissa käymistä.