lauantai 10. elokuuta 2013

Lounaan syömisen vaikeus

Ajattelin pitkään, että ruokarytmini on aivan kunnossa ja säännönmukainen, kun kerran syön joka päivä aamupalan ja illalla päivän pääruuan. Kuitenkin aloitettuani aktiivisen liikkumisen huomasin, että energiaa pitäisi saada päivälläkin, ja se tuppaa usein unohtumaan kaikenlaisten tekosyiden varjolla. Kunnianhimoinen tavoitteeni on nyt listata ensinnäkin miksi en syö lounasta, ja toiseksi mitä asialle on tehtävissä.

Syitä miksi en syö lounasta on monia, ja suuri osa niistä liittyy humanistiopiskelijan epäsäännölliseen päivärytmiin, jossa ei ole ruokatuntia kello 11 eikä kahvituntia kello 14, vaan ne pitää muistaa itse.

Tekosyy 1: En jaksa laittaa ruokaa. Tämä on yleisin syy jättää lounas väliin silloin, kun olen päivän kotona, joko vapaalla tai opiskelemassa itsenäisesti. Mitä onkaan tekemässä, sen keskeyttäminen ruuanlaiton ja syömisen ajaksi tuntuu turhauttavalta ja aikaavievältä, tai sitten kyseessä on silkka laiskuus.

Tekosyy 2: Kaapissa ei ole mitään hyvää ruokaa. Jatkoa edelliseen; vaikka olisin saanut itseni keittiöön asti, homma saattaa tyssätä tyhjään jääkaappiin tai siihen ettei haluamaani ruokaan löydykään aineksia, ja kaupassa käyminen vasta onkin ylivoimaista (sinnehän on toki huima 1,5 korttelin matka).

Tekosyy 3: Yliopistolla on pahaa ruokaa. Kuten valitettavan moni kasvissyöjä on saanut huomata, julkisten ruokaloiden (koulut, työpaikat, yliopistot) kasvisruokatarjonta on varsin vaihtelevaa. Joskus yliopiston ruokalassa on todella hyvää ruokaa, mutta pahimillaan perunoita ja niiden seurana kasvispihvejä, joiden ainesosaluettelon ensimmäisenä on peruna, eikä perunan syöminen perunan kanssa kauheasti houkuttele.

Tekosyy 4: Kalorikammo. Jatkoa edelliseen: onnistuin aikoinani kasvissyöjäksi alkaessani (ja ennen kuin löysin ruokablogien maailman) lihomaan pari kiloa sillä, että söin koulun höttöruokia ja kotona kaupan eineskasvispihvejä, joita huonojen ravintoarvojen vuoksi piti tietysti mättää älyttömiä määriä, jotta edes jonkinlainen kylläisyyden tunne säilyisi. Toisin sanoen - osittain aiheestakin - pelkään pelkkiä hiilihydraatteja sisältävän ruuan lihottavan, ja siksi jätän kokonaan väliin ruokalalounaita, jotka eivät vaikuta ravitsemuksellisesti riittävän laadukkailta.
Lisäksi pelkään, että kaksi lämmintä ruokaa (eli suurempi ruokamäärä kuin mihin olen tottunut) saattaisi jo sinänsäkin aiheuttaa lihomista, vaikka todellisuudessa kulutan nykyään paljon enemmän energiaa liikunnalla.

Tekosyy 5: Ei ole oikeastan nälkä. Toimistotyössä tai tietokoneella istuessa nälän tunnetta ei välttämättä huomaa päivän aikana, ja lisäksi päätteen ääressä aika kuluu helposti huomaamatta. Tällöin vasta myöhemmin iltapäivällä - esimerkiksi siinä kohti kun pitäisi lähteä jumppaan - huomaa, että lounas unohtui, ja nyt on kamala nälkä.


Mitä sitten asialle voi tehdä? Olen löytänyt jo muutamia aika hyviä konsteja, joita listaan seuraavaksi. Jos lukijoilla on hyviä vinkkejä lounaan muistamiseen, kommentoikaa ihmeessä!

Ratkaisu 1: Tee ruokaa kerralla enemmän ruokaa. Laitan yleensä ruokaa iltaisin, ja nyt olen yrittänyt tehdä niin, että jos tiedän tai arvelen syöväni parin päivän sisään lounasta kotona, yritän tehdä ruokaa kerralla niin paljon, että siitä riittää myös seuraavaksi lounaaksi. Tällöin riittää mikrossa lämmittämiseen kuluva aika ja vaiva, ja lounas on pöydässä.

Ratkaisu 2: Suunnittele kauppalista. Sinkkutaloudessa helposti pelkään, että ostan liikaa ruokaa ja osa menee pilalle, koska se jää syömättä. Olen viime aikoina yrittänyt arvioida kaupassa käydessä tarvittavaa ruokamäärää mieluummin hieman ylä- kuin alakanttiin, enkä toistaiseksi ole joutunut heittämään pois sen enempää ruokaa kuin ennenkään. Yleensä ruoka kuitenkin tulee syötyä, jos sitä jääkaapissa on, korkeintaan kaupassakäyntiväli hieman pitenee.
Lisäksi aterioiden suunnittelu etukäteen auttaa; jos jo kaupassa tietää mitä ruokaa aikoo tehdä tänään ja huomenna, ja ottaa huomioon myös lounaat, on helpompi ostaa oikea määrä ja kaikkia tarvittavia raaka-aineita. Pidän myös kaapissa aina tiettyjä hyvin säilyviä perusraaka-aineita, kuten tölkkipapuja, soijarouhetta ja -suikaleita, pastaa ja riisiä, tomaattimurskaa, kookoskermaa, sipulia, pakasteherneitä jne.

Ratkaisu 3: Katso lounaspaikan ruokalista etukäteen ja suunnittele sen mukaan. Opettelin viime talvena katsomaan yliopiston sekä työpaikan ruokalan lounaslistan aina etukäteen, ja ottamaan tarvittaessa omat eväät mukaan tai suunnittelmaan päiväni niin, että ehdin käydä kotona syömässä. Hyviä ja helposti mukana kulkevia eväitä on esimerkiksi täysjyväpaahtoleivän väliin pakattu marinoitu tofu ja oman maun mukaiset vihannekset.

Ratkaisu 4: Syö edes jotain. Oikea ruoka ei lihota, jos määrät eivät ole ihan älyttömiä, ja lounaan kuittaaminen juurespihveillä ja salaatilla tai vaikka kotioloissa voileivillä on parempi kuin ei lounasta ollenkaan. Päivän nälässä oleminen tutkitusti ja myös oman kokemukseni mukaan lisää napostelunhimoa illalla, ja muka "säästetyt" kalorit tulevat takuulla takaisin, usein korkojen kera.

Ratkaisu 5: Jos kaikki muu pettää, välipala voi pelastaa. Kaikista hyvistä aikomuksista ja suunnittelusta huolimatta joskus lounas voi jäädä väliin. Esimerkiksi viime pääsiäisviikolla olin menossa luennoilta suoraan salille, ja ajatellut käydä yliopiston kuppilassa syömässä ennen sitä, mutta ruokala olikin pääsiäisen poikkeusaikataulun vuoksi mennyt jo kiinni. Marssin siis lähimpään kauppaan ostaman energiapatukan ja banaanin, ja jaksoin heiluttaa kahvakuulaa niiden voimalla.
Toki lounaan korvaaminen jatkuvasti välipalatyyppisillä eväillä heikentää helposti ruokavalion kokonaislaatua, mutta esimerkiksi proteiinipitoisen energiapatukan pitäminen kassissa tai työpaikan kahvihuoneessa "hätävaraksi" voi pelastaa karkinhimolta, jos lounas jää väliin tai liian kevyeksi, ja nälkä yllättää iltapäivällä.

Rentouttavaa ja herkullista viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti