tiistai 20. elokuuta 2013

Miksi treenaan sekä hieman tavoitteellisuudesta

Kuten aiemmin kirjoitin, sunnuntaina tuli vedettyä hieman överi lenkki senhetkiseen kuntoon nähden. Tämä todella sai ajattelmaan, ja pohtimaan aika keskeistä mutta helposti unohtuvaa kysymystä: miksi yleensäkin harrastan liikuntaa?

Sunnuntaina lenkille lähdön suurin syy oli se, että olin viime viikolla juossut sitä ennen vasta yhden lenkin. Koska olin ehtinyt ajatella, että treenaisin ensi kevään Naisten kympille tms., ajattelin, että pitäähän sitä nyt mennä, vaikka olo oli kaikkea muuta kuin liikuntamyöteinen. Lenkilläkään en tajunnut suosiolla vaihtaa kävelyyn tai kääntyä takaisin, vaan hammasta purren juoksin suunnittelemani matkan, pienillä kävelypätkillä tauotettuna sentään.

Toki yleensä ottaen on hyvä asettaa itselleen tiettyjä tavoitteita treenin suhteen. Jos pysyy pelkästään nk. mukavuusalueella, ei välttämättä koskaan tule juostua kahta lyhtypylvään väliä pidempää matkaa tai nosteltua yli kolmen kilon käsipainoja, eli toisin sanoen kunto ei kehity. Kuitenkin tavoitteita tai suunniteltua treeniohjelmaa ei - kuten nyt kantapään kautta totesin - kannata tuijottaa silmät ummessa, vaan kuunnella myös oman kehon viestejä. Kaikkein surkuhupaisinta on, että juuri edellisenä päivänä olin jo kirjoittanut aiheesta. Tunnettu fakta on, että kunto kasvaa parhaiten, kun harjoitteluun yhdistetään sopiva määrä lepoa.

Motivaatio, eli se miksi viitsii juosta vaikkei perässä roiku leijonaa jne., syntyy useista tekijöistä. Alla listattuna tärkeimmät omat motivaation lähteeni:

1. Treenaaminen on kivaa. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta ihan oikeasti raudan nosteleminen, juokseminen tai spinningpyörän polkeminen on kivaa. Olen koukussa tunteeseen, kuinka lihakset lämpiävät, syke kiihtyy ja adrenaliini tai mikäliekään virtaa elimistöön. Lisäksi on mahtavaa, kun jaksaa tehdä hauiskäännön kilon isommalla painolla kuin viimeksi, juosta vielä ne viimeiset 200 metriä, tai taipuu pilatestunnilla liikkeen vaikeampaan variaatioon.

2. Haluan olla hyvässä kunnossa. Myönnän, että tähän liittyy terveysetujen lisäksi myös ulkonäöllinen, ja toki käytännöllinenkin, puoli. Liikuntaharrastuksen myötä pyörämatkat yliopistolle taittuvat kevyemmin, kauppakassit eivät paina niin paljon portaissa ja farkut istuvat paremmin jalkaan. Lisäksi hiljattain on julkaistu kai useampiakin tutkimuksia, joissa riittävä lihaskunto on todettu jopa elopainoa merkittävämmäksi tekijäksi ihmisen terveyden kannalta. Tämän kannalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä juosta kymppiä tai nostaa 50 kiloa penkistä.

3. Siitä tulee hyvä olo. Vihjeeksi kaikille aloitteville juoksijoille: mitä enemmän keittää sen parempi lenkki. Liikunta toimii tehokkaasti stressinpoistokeinona ja sen jälkeen on yleensä sekä piristynyt että rentoutunut. Tämä kuitenkin toimii vain, jos liikunta on nautinto, ei pakko.

Tämä kirjoitus on ensisijaisesti muistutuksena itselleni, varsinkin kohdista 1 ja 3. Kuten blogin kuvauskin kuuluu, tarkoitukseni on etsiä liikunan iloa ja hyvinvointia. Veren maku suussa treenaaminen tai liikunnan muuttaminen jälleen yhdeksi suoritettavaksi asiaksi ei kuulu tähän. Ja todennäköisesti se Naisten kymppikin onnistuu ilman kuutta treeniä viikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti